Rakastakaa rintojanne ja jokaista naista niiden rintojen takana!

Tällä postauksella haluan herätellä ihmisiä ajattelemaan ja suvaitsemaan ihmisiä erilaisine näkökantoineen niin, ettei se yksi näkökanta olisi se ainoa oikea ja muut vääriä, huonoja eikä varsinkaan halveksuttavia. Kommentoin nyt sitten tähän postaukseen ”hyökkäystä”, jonka kohteeksi fb-sivuille ilmaantueet sydän-emoijit ovat joutuneet.

Sydänten yms.  jakamista tarkoituksena kiinnittää huomiota rintojen omatarkkailuun on pidetty hieman agressiivissävytteisen viestinnän kohteen arvoisena. 

Jotenkin se tuntuu vesilasiin nostetulta myrskyltä. Tähän lainaan neurokirurgi Juha Hernesniemestä Kauppalehdessä ollutta juttua ja siitä pientä haastattelupätkää: ”Myös muidenkin jatkuva negatiivinen puhe saa Hernesniemen mietteliääksi. Hän on nähnyt työssään konkreettisesti, kuinka lyhyen hetken vaatii, että koko elämä voi olla pilalla tai jopa ohi. Terveiden ihmisten märehtiminen ja asioiden problematisointi tuntuu hänestä hölmöltä." Tuppaan olemaan samaa mieltä.

Vaikka kuinka ajattelen, en näe noissa vaaleanpunaisissa tai punaisissa sydämissä mitään syytä inhoon tai boikotointiin saatikka problematisointiin.

Ja jos niistä sydämistä YKSIKIN sen yksityisviestin kera saa naisen tutkimaan rintansa, niin se sydän on täyttänyt tehtävänsä.

Mikä hauskinta: itse tein juurikin niin saatuani viestin ystävältä. Sillä jotenkin aistit ovat tainneet turtua kaikkeen ympärillä vellovaan informaatiotulvaan erilaisista taudeista, ja tuo pikku juttu muistutti asiasta osuvasti. Ja kun viesti tuli kamulta, joka työkseen on ollut tekemisissä tämänkin syövän kanssa, niin…

Monta ihmistä - monta tapaa

Syöpäänkin on varmasti yhtä monta suhtautumistapaa kuin mitä on ihmistä. Itse kolme todella läheistä ihmistä syövälle menettäneenä tunnen lähinnä surua. Samalla tunnen tuota vaaleanpunaista myötätunnon tunnetta siitä, että niin moni kohtaa elämässään tuon taudin. Samaa vaaleanpunaista myötätuntoa (ei sääliä) tunsin ollessani harkassa sytostaattiosastolla.

Koska: vihalla ei saada aikaiseksi muuta kuin mustia sydämiä.

Samaan aikaan mietin, miten joku rehellisesti sanottuna voi sanoa, että sydän syövän yhteydessä tarkoittaisi jotain ihanaa ja toivottavaa saatikka vähättelisi taudin vakavuutta. Samalla tavalla voisi osa naisista katsoa raflaavat rintasyöpään viittaavat otsikot loukkaaviksi. On epäsolidaarista osoitella tai syyllistää kanssasisariaan heidän omista valinoistaan – tässäkään asiassa. Sitähän meidän naisten ei pitäisi harrastaa ollenkaan.

Olemmehan sitä rinnallista lajia kaikki.

Meidän ei pitäisi sortua tuohon negatiivisuuden lietsomiseen toisiamme kohtaan. Jotenkin tuntuu siltä, että miehet eivät sortuisi samaan

Joten toivon edelleen, että kaikki laillisuuden rajoissa käytettävät keinot, minkä tahansa taudin ennaltaehkäisemiseksi tai jonkin hyvän asian edistämiseksi, olisi sallittuja ilman, että niiden paremmuutta lähdetään vertailemaan tai ainakaan pilkkaamaan.

Sillä sen vaaleanpunaisen sydämen takanakin on nainen!

Ja jos jaksoit lukea, kerron loppuun vielä tarinan tuosta itse saamastani pinkistä sydämestä. Luettuani ystäväni lähettämän sydänviestin jaoin sen sellaisten naisten kanssa, jotka tunnen. Tutkin myös rintani. Seuraavana päivänä vanhin tyttäreni kysyi: Miksi siun seinällä on yksinäinen sydän? Kerroin hänelle siitä, että jokaisen naisen tulisi tarkastaa rintansa kerran kuussa. Myös sinun. Sillä rintasyöpä on naisten yleisin syöpä. Kerroin, että kyse on ketjusta, jolla naiset kehottavat toisiaan tekemään tuon tarkastuksen.

Hänestä se oli hyvä juttu.

Ja viimeistään tuossa kohdassa se sydän täytti tehtävänsä. Enkä usko, että olen jokin kummajainen. Tai sitten olen 😊