Saisiko olla kuppi kahvia?

Jo on aikoihin eletty. Kahvin juominenkaan ei ole enää kahvin juomista, vaan siitäkin on saatu väännettyä psykolginen testi. Ihmisen kahvimaku kertoo tutkimusten (useita on kuulemma tehty) mukaan hänen luonteestaan.

Itseni kannalta analyysi ei ole erityisen mairitteleva, sillä mustaa kahvia juovilla on todettu olevan enemmän psykopaatin luonteenpiirteitä.

Lisäksi he ovat muita kanssakulkijoita todennäköisemmin luonteeltaan hiljaisia ja heidän mielialansa vaihtelee. Toisaalta he ovat luonteeltaan kärsivällisiä ja haluavat pitää asiat yksinkertaisena.

Erittäin pätevänä nojatuolipsykologina päätin analysoida saamaani tuomiota, sillä en millään halua leimautua mahdolliseksi psykopaatiksi sen vuoksi, että tykkään juoda mustaa kahvia.

Testi puntarissa

Ensinnäkin, mustaa kahvia juovien ajatellaan pitävän muutoinkin kitkeristä mauista. En allekirjoita. En pidä kitkeristä mauista.

Ja kuka sanoo, että musta kahvi on kitkerää?

Se on kitkerää vain, jos kahvi on maannut pannussa enemmän kuin sen kahvitauon verran. Kitkerää kahvia saadaan tulokseksi myös, jos kahvi keitetään – miten sen nyt sanoisi kauniisti – hieman huonolaatuisemmasta kahvista. Valitettavan usein myös monen huoltsikan kahvi on mallia psykopaatin kahvi. Tai voisiko sanoa, että se kahvi voi hyvän mustan kahvin ystävällä nostaa pintaan niitä psykopaatin piirteitä sekä mielialan vaihtelua…

Haluaisin kuulla myös sen, miten tulokseen vaikuttaa, jos sen mustan kahvin sekaan laittaa maidon sijaan ison lusikallisen sokeria (joskus jopa kolme)?

Tuleeko psykopaattisia piirteitä omaavasta mustan kahvin kittaajasta enemmän kahvi maidolla -juojan tyylinen tyyppi, joka on puolestaan empaattinen ja haluaa auttaa muita ihmisiä?

Tätä on tutkimuksessa perusteltu sillä, että maito taittaa kahvin kitkeryyttä, mutta niin tekee myös sokeri. Toisaalta kahvi maidolla -tyyppi saattaa polttaa empaattisuudessaan itsensä loppuun. Ei hyvä ollenkaan.

Ja missä menee espresson ja mustan kahvin raja. Espressohan se vasta mustaa kahvia onkin ja minun mielestä usein hyvin kitkerää. Mutta, yllätys. Espressoa juovat ovat kuulemma luonnollisia johtajia, kovia työskentelemään ja inspiroivat esimerkillään muita. Lisäksi he nauttivat suoraviivaisesta elämästä.

Olenko siis kuitenkin lähempänä espresson juojaa, koska heitän kahvinkeittimeen yleensä mitallisen pari enemmän kahvijauhoja kuin suositellaan?

Kofeiinittoman kahvin juojaa minusta ei saa millään, sillä aikanaan opiskeluaikoina tykästyin kofeiiniin juuri sen piristävän vaikutuksen vuoksi. Se lienee kuitenkin ihan hyvä, sillä kofeiinitonta kahvia juovat ovat todennäköisemmin luonteeltaan pakkomielteisiä, perfektionisteja ja kontrolloivia. Terveysintoilijoina heillä on myös taipumus mennä intoilussaan liiallisuuksiin, josta seuraa stressiä.

Lisäksi toivoisin, että seuraavan kerran tutkimuksissa huomioitaisiin se, mistä se musta kahvi juodaan. Liittyvätkö psykopaatin piirteet enemmän sellaisiin ihmisiin, jotka juovat mustan kahvinsa pahvimukista tai jostain tosi rumasta mukista? Ja kumoaako kaunis kahvikuppi tai Muumi-muki mustan kahvin vaikutuksen?

Diagnoosi

Nojatuolipsykologina nappaan täten kolmesta ensimmäisestä kahvinjuojatyypistä ne positiiviset luonteenpiireet. Toisin sanoen olen kärsivällinen ja empaattinen tyyppi, joka inspiroi esimerkillään muita ihmisiä.

Vai menikö tämä metsään – kertooko diagnoosini sittenkin siitä, että kahvitutkimuksessa on jotain perää?

Mene ja tiedä. Millainen kahvityyppi sinä olet? Ja täppää tähteä, jos tykkäät kahvista. Olkoon se sitten mustaa tai höysetty maidolla, sokerilla tai jopa kermalla.