Talvi sijaa petiä luovuudelle

Talvi on...

Talvi on monelle ihmiselle sellainen onks pakko olla tää -vuodenaika. Itse pidän talvesta erityisesti. Eikä juuri haittaa, vaikka pakkanen naksuu nurkissa. Se mistä talvessa pidän, on tietty pysähtyneisyyden tunne. Jotenkin minulla on kutina, että me suomalaiset tarvitsemme tuota sisäänpäin vetäytymisen vaihetta. Sillä siellä vetäytymisen tilassa muhii monta todella upeaa ajatusta ja ideaa odottaen purkautumista paperille ja sitten käytäntöön.

Sosiaalisessa mediassa aika moni kanssakulkija on todennut, miten talven taittuminen maaliskuun aurinkoon ja päivien pitenemiseen on saanut luovuuden kukkimaan. Haluan kuitenkin nostaa vähän talven häntää. Talvi voi olla jopa korvaamattoman tärkeässä roolissa siinä, että se luovuus sitten räjähtää maaliskuussa esiin. Sillä – kukapa sitä jaksaa olla luovassa tilassa koko vuotta. Ja jos olisi, olisivatko tuotokset aina yhtä upeita?

No, itselle tämä kevättalvi tarkoittaa luovuudessa sitä, että kynä kulkee entistä jouheammin tai ainakin tiuhemmin. Olen valmis myös kaikille innovatiivisille virityksille ja ehdotuksille.

Maaliskuun alun auringossa on jo ripaus kevättä. Siinä lämmössä on aavistus kasvusta ja heräämisestä eloon. Nahkan alla kuplii mukavasti. Voin vain kuvitella, että juuri tältä tuntuu vielä hetken talvihorroksessa olevasta kasvista.

Näiden kaikkien valoenergiaa täynnä olevien kuvien kera toivon kaikille kanssakulkijoille oikein luovuusrikasta maaliskuuta!