Tänään oli mielen päällä

Viikonlopun painavat sanat

Tänään olen kovasti miettinyt lapsuutta ja lapsia. Sitä, miten eriarvoisessa asemassa lapset ovat. Eriarvoisuus liittyy siihen, mihin maanosaan tai maahan sattuu syntymään, syntyykö tytöksi vai pojaksi, onko ensimmäinen, toinen, kolmas, neljäs jne. lapsi tai sattuuko olemaan esikoinen vai kuopus.

Eikä lasten eriarvoisuus liity pelkästään siihen, missä maanosassa tai maassa lapsi sattuu asumaan. Lasten eriarvoisuus tulee nykyisin näkyviin pienenkin maan sisällä. Se on arkea jopa hyvinvointivaltioksi kutsumamme Suomen sisällä. Meilläkin lasten mahdollisuudet hyvään lapsuuteen ovat täysin erilaiset riippuen siitä, millaisiin perheoloihin he syntyvät. Työttömien ja/tai alkoholi- tai muista ongelmista kärsivien vanhempien lapsilla olosuhteet ovat kokonaan toiset kuin perheessä, jossa kaikki on edes keskimäärin hyvin.

Hyvään lapsuuteen riittää, että lapsen perustarpeet tyydytetään ja että lapsi saa riittävästi rakkautta ja rajoja. Tänään murehdin sitä, miten monessa maanosassa, maassa ja perheessä asuvilla lapsilla on näistä asioista iso pula. Yksinkertaisia - mutta niin vaikeita asioita toteuttaa.

Tänään, aiheeseen liittyen, mieleeni nousivat seuraavat runoksi saakka muotoutuneet sanat:

Itseltään kadonnut lapsi

Hän katsoo hieman ohi,

kuin peläten, että joku sittenkin voisi välittää.

Hän menee pöydän alle piiloon,

kuin pyytäen, että joku tulisi löytämään.

Hän huutaa kovaan ääneen ”ei”,

kuin toivoen, että joku suostuttelisi sittenkin sanomaan ”kyllä”.

Hän sulkee itsensä näkymättömän kuplan sisään,

kuin tietäen, että ehjäksi kasvaminen tekee kipeää.

Hän on itseltään kadonnut lapsi.

-e-