Uneton yö

Aina ei valvominen ole oma valinta

Varmasti jokainen törmää jossakin kohtaa elämäänsä siihen, että uni ei tule. Ei vaikka kuinka yrittäisi. Joskus unen vie stressi, joskus liian myöhään juotu kahvi. Joku ei saa unta, koska on kipuja tai naapuri meluaa.

Oli unettomuuden syy mikä tahansa, on todella hermoja raastavaa pyöriä sängyssä ja tuijotella hitaasti eteenpäin siirtyviä kellonviisareita.

Silloin tällöin vaivaava unettomuus ei ole suuri katastrofi. Valvoja tietää, että seuraavana yönä sitten ehkä jo uni tuleekin. Sen sijaan kroonisesta huonounisuudesta kärsivän elämä voi olla välillä todella ahdistavaa.

Itse kuulun huonounisten ihmisten ryhmään. Syitä on varmasti monia. Yksi syistä lienee se, että olen luonnostani illan virkku ja yökukkuja. Tämä tarkoittaa sitä, että piristyn iltaa kohden ja tykkään jäädä valvomaan, kun muut vetelevät jo hirsiä. Mikään ei oikeastaan voita yön hiljaisia tunteja. Mutta se valvominen kostautuu aamulla kellon soidessa 5.45.

Toisaalta olen huomannut, että tuohon yökukkumiseen on muitakin syitä kuin oma halua valvoa. Jos menen ajoissa nukkumaan, huomaan pyöriväni ja valvon joskus tunteja, ennen kuin uni voittaa. Tilanne on sama, vaikka olisin edellisenä yönä nukkunut vähän tai huonosti.

Toinen minua valvottava tekijä on stressi. Stressin parissa yön uni voi typistyä mahtavaan pariin kolmeen tuntiin. Stressi voi olla joko negatiivista tai positiivista. Jos mietin harmittavaa työasiaa, ei uni tule millään. Lopputulos on ihan sama, jos olen lähdössä seuraavana päivänä vaikkapa mukavalle reissulle. Eikä reissun tarvitse suuntautua edes kovin kauas.

Tässä kohtaa elämääni olen ottanut tuohon huonounisuuteeni lempeän asenteen. Tämä tarkoittaa sitä, että en harmistu enää juurikaan siitä, jos uni ei tule. En panikoi, vaikka kello näyttää kolmea aamuyöllä ja minä en ole vielä nukkunut silmällistäkään. Olen siis yrittänyt tehdä unettomuudesta ystävän.

No, jos totta puhutaan, unettomuus ei ole kovin kiva kaveri. Huonosti nukutun yön jälkeen aivot toimivat tahmeasti ja suorituskyky on kokonaisuutena alentunut. Voin tunnustaa suoraan, että olen kateellinen kaikille niille, jotka nukahtavat painettuaan päänsä tyynyyn ja nukkuvat läpi yön kuin murmelit.

Oman huonounisuuteni on perinyt lapsistani keskimmäinen. Vai voiko sellaista ominaisuutta periä…Joka tapauksessa ymmärrämme toisiamme ja sitä, miten mahtava on tunne hyvin nukutun yön jälkeen. Se tarkoittaa noin kahdeksaa tuntia keskeytymätöntä unta. Annamme toisillemme myös vertaistukea, jos yö on ollut eriytyisen huono.

Selvää on, että unettomuuteen kannattaa hakea apua, sillä jatkuva univaje heikentää terveyttä. Yleensä oma apu on se paras apu. Keskimmäisen kanssa olemme kokeilleet sitä, että vältämme tietokoneen ja kännykän käyttöä illalla. Myös kahvittelu kannattaa jättää iltapäivän jälkeen ohjelmasta pois. Harrastamme myös meditaatiota eli oikeastaan mielen hiljentämistä eri tavoin. Listaan voidaan lisätä saunominen, lukeminen, lorvailu jne.

Viimeisin kokeilumme on melatoniini. Olen aikaisemmin kokeillut mietoa melatoniinia, eikä siitä ollut mitään hyötyä. Nyt pitää varmasti koputtaa puuta, sillä me molemmat kokeilimme 1,9 mg:n pitkävaikutteista melatoniinia ja se tuntuu toimivan. Ihmeellistä. Ja paras vaikutus on se, että uni ei katkeile keskellä yötä.

Tähän postauksen jälkeen voit heitellä vinkkejä, jos olet löytänyt jonkun hyvän keinon helpottamaan nukahtamista.