Uskallatko toivoa?

Ääneen lausuttuja toiveita

Miten voikaan vuosi mennä nopeasti. Tuntuu, että juurihan sitä valettiin tinaa, ja toivoteltiin hyvää tälle vuodelle. Oma vuosi on sisältänyt niin hyvää kuin huonoakin. Mitään erityisen kamalaa ei onneksi kuitenkaan ole tämän vuoden aikana pitänyt selättää.

Tässä muutamana lomapäivänä joulun jälkimainingeissa olen selannut maailman uutisia. Näitä uutisia selatessa oma elämä tuntuu ehkä liiankin hyvältä ollakseen totta. Kun luen Syyrian lapsista, maailmaa pyörittävästä huumekurimuksesta ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä, luonnonkatastrofeista (vain muutama mainitakseni), tuntuu usein siltä, että omaan elämään ei uskalla enää toivoa mitään parempaa.

Tarkemmin kun mietin asiaa, sitä aika harvoin tohtii toivoa itselleen jotain ihmeellisen hyvää. Sillä ihmeethän kuuluvat satuihin ja tarinoihin. Ihmeet tapahtuvat niille toisille, jotka elävät päivästä toiseen unelmaelämäänsä.

Voiko tavallisen hyvää elämää elävä ihminen ylipäätään toivoa enää mitään? Onko hyvää elämää elävän extratoiveet jo elitismiä tai omahyväistä?

No, kysymykseni ja niiden sisältämät ajatukset pyörähtävät aina silloin tällöin mieleeni. Huomaan usein tokaisevani lapsilleni, jotka yrittävät syödä eettisesti oikein, että se on vain hyväosaisten etuoikeus, johon suurimmalla osalla maailman nuorista ei ole varaa. Totuus varmasti, mutta jos jossakin on nälänhätä ja puutetta ruuasta, tarkoittaako se sitä, että kaikkien on syötävä halvinta possunkamaraa?

Tuohon kysymykseen ei liene yhtä oikeaa vastausta. Mutta, siitä huolimatta pohdin, että onko minulla oikeutta toivoa jotain parempaa ja uskallanko edes toivoa. Ja ennen kaikkea, mitä toivoisin, jos olisin itselleni rehellinen.

Toisaalta, ihmiset ovat varmasti aina toivoneet jotain. Voisiko sitä ajatella, että jos se oma toive ei ota mitään toiselta pois, se on ihan ok toive?

Näin vuoden lopussa ajattelin olla itselleni rehellinen ja lausua ääneen muutaman oman toiveeni. Niistä mikään ei riko kenenkään toisen oikeuksia eikä vie mitään keneltäkään pois. Toiveeni eivät riko ihmisyyttä vastaan eivätkä ole rasite luonnonympäristölle.

Toive numero 1. Toivon, että kirjoittamisesta tulisi elämäntyöni, josta saan elantoni kokonaan.

Toive numero 2. Toivon, että voin itse työllistää itseni.

Toive numero 3. Toivon, että minua pitkään vaivannut fyysinen vaiva helpottuu/poistuu.

Toive numero 4. Toivon, että omakotitalomme menee kaupaksi, jotta voisimme muuttaa keskustaan.

Minä uskalsin toivoa ääneen – uskallatko sinä 😊