Varoitus - sinussakin voi asustella pieni huijari

Mikä ihmeen huijarisyndrooma?

Tuossa pari päivää sitten ajelin autolla ja kuuntelin Radio Novaa. Kun juontaja mainitsi sanan huijarisyndrooma, laitoin volyymiä hitusen kovemmalle. Aika nopeasti aivoni tekivät loppupäätelmän, että huijarisyndrooma on syndrooma, josta kärsivä kokee halua huijata kanssaihmisiään. No kuuntelin toimittajan selontekoa pidemmälle ja jouduin toteamaan, että diagnoosi meni pieleen.

Kuka siis huijaa ja ketä?

Huijarisyndrooma tarkoittaakin sitä, että ihminen itse huijaa itseään. Ja kaiken lisäksi ihminen huijaa itseään vähättelemällä omia suorituksiaan. Otetaanpa esimerkki. Opiskelija saa tentistä asteikolla 1-5 arvosanaksi 5. Kaiken järjen mukaan opiskelija on siis tehnyt erittäin onnistuneen suorituksen. Mutta, se sisäinen huijari kuiskii korviin, että ”et sinä nyt niin erinomainen ole. Liekö opettajalla mennyt nyt nimet sekaisin". Tai: ”Sattuipa vaan nyt oikeat kysymykset. Jos olisi kysytty jotain muuta, enpä olisi tiennyt mitään." Jne.

Huijaatko sinäkin itseäsi?

Toimittaja haastoi kuuntelijat miettimään, josko tuo huijari kuiskisi myös heidän korviinsa. Ja kyllähän se ainakin täällä päässä kuiskii. Välillä jopa todella kovaa. Viimeksi se kuiski eilen tiistaina. Sain nimittäin vihdoin parini kanssa arvostelun opinnäytetyöstämme. Arvosana ja kirjallinen arvio saivat suorastaan punastumaan. "Ei se nyt ihan noin hyvä ollut. Olihan siellä niitä kirjoitusvirheitäkin ja kyllä sinne olisi pitänyt lisätä vielä pari taulukkoa analyysiä selkeyttämään". Sama huijari jatkoi selittelyään iltapäivällä. Sain nimittäin postissa kirjallisen vahvistuksen siitä, että aloitan syksyllä uudessa ja itselle haastavassa työssä. Huijari ihmetteli, että ”millä ansioilla sinut nyt sinne on oikein valittu. Liekö ollut edes muita hakijoita. Ja kyllä se totuus sitten syksyllä valkenee, kun huomaat, mihin olet pääsi työntänyt".

Stop tykkänään!

Nyt kun tiedostan tuon huijarin olemassaolon, yritän hitusen vaientaa sen ääntä. Kun onnistun jossakin, en pistä sitä sattuman tai hyvän tuurin piikkiin. Yritän tiedostaa, että joissakin asioissa olen hyvä – jopa erinomainen. Ja juu. Kävin tekemässä myös netistä löytämäni huijarisyndroomatestin. Sen mukaan en ole menetetty tapaus. Enemmän taidan olla välimuoto.

Aina on vaara epäonnistua tai onnistua - so what?

Mutta summa summarum. Tuo oman osaamisen vähättely on kuulema meidän suomalaisten helmasynti. Joten nyt kaikki joukolla olemaan iloisia omista taidoista ja sitäkin tarmokkaammin kokeilemaan itselle ihan uusia juttuja. Elämä säilyy mielenkiintoisena, kun sitä tutkailee uteliaisuudella ja lähtee kokeilemaan asioita, joissa on vaarana jopa oikeasti epäonnistua. Sitäkin enemmän saatat yllättyä siitä, kun onnistut.

Mielenkiintoista ja antoisaa kokeilujen kesää sinulle sinne ruudun toiselle puolelle. Annetaan huijarille yhdessä kyytiä 😉