Wanhan Aseman Joulunavaus

Joulu tulee. On se uskottava. Eilen lauantaina (18.11.) kävin haistelemassa joulun lähestymistä Savonlinnassa järjestetyssä Wanhan Aseman Joulunavajaisissa. Vaikka sää ei ollut erityisen talvinen saatikka jouluinen, ei se mitenkään häirinnyt tunnelmaa.

Tuntuu mahtavalta, että kaupungin vanha rautatieasema on saanut uuden elämän erilaisten yrittäjien toimesta. Nykyisin kunnostetussa rakennuksessa toimii muun muassa kahvila, majoitusyritys ja useita käsityöalan yrityksiä sekä paljon muuta.

Mutta mennäänpä niihin joulunavajaisiin. Ihmisiä oli liikkeellä todella runsaasti. Ja jos oikein näin, kauppaakin käytiin. Kiertelin eri pisteissä ja jotain myös ostinkin. Esikko löysi muun muassa kauniin itsetehdyn saippuan. Mies puolestaan osti joulukuuselle kauniin virkatun alusen ja taisipa jääkaappiin ilmestyä myyjäistulijaisina myös pala kylmäsavustettua lohta. Itse ostin pussillisen kookospaloja, joita ei ihan joka paikasta saa.

Joulunalusmyyjäiset on oiva paikka hankkia joululahjoja. Se on myös hyvä tapa tukea pienyrittäjiä. Lisäksi monelle pienyrittäjälle on kunnia-asia se, että he käyttävät tuotteiden valmistamisessa suomalaisia raaka-aineita ja materiaaleja.

Mykistävää luovuutta ja osaamista

Minulla ei ollut ajatuksena tehdä joulumyyjäisistä postausta. Mutta, kun näin kaikki ne ihanat kojut tuotteineen, päätin ex tempore kysellä muutamalta myyjältä heidän tuotteistaan.

Ensimmäisenä silmiini tarttui aseman yläkerran yhdessä huoneessa ollut koivuja esittävä maalaus. En tiedä miksi, mutta maalaus vaikutti minuun niin, että minun oli palattava takaisin katsomaan sitä. Samalla vaihdoin muutaman sanan maalauksen takana olevan taiteilija Katriina Kaijan kanssa. Ja pitihän sitä kuvakin napata tuosta mieltä liikuttaneesta teoksesta.

Tykkään todella paljon kynttilöistä. Niinpä oli itsestään selvää, että pysähdyin juttelemaan kynttilöitä myyvän Anne Orlovan kanssa. Ja pienen tarinoinnin jälkeen tulin vakuuttuneeksi, että PartyLiten kynttilät ovat todella hyviä. Yksi näiden kynttilöiden tärkeä ominaisuus on, että ne palavat todella puhtaasti.

Ja, koska sukuumme syntyi hiljattain pieni poikavauva, oli pakko jäädä tarinoimaan Kirsi Laitisen kanssa, joka tekee asemalla olevassa työhuoneessaan yksilöllisiä vaatteita ja asusteita erityisesti lapsille. Ja hän käyttää tuotteidensa valmistuksessa pienten suomalaisten firmojen kankaita aina, kun se on mahdollista. Kirsi löytyy Aa.Ve Puttiikin takaa.

Myyjäisiä ei minusta voi olla ilman villasukkien ja -lapasten myyjiä. Nyt bongasin Mia Astikaisen, joka valmistaa sukkia ja lapasia villan sijaan akryylistä. Kun ihmettelin tätä hieman, sanoi hän syyksi sen, että kaikki eivät voi käyttää villasta valmistettuja tuotteita, mutta haluavat käyttää ns. villasukkia. Mutta uskokaa tai älkää, nuo sukat ja lapaset olivat todella pehmeitä ja kaiken lisäksi todella kauniita.

Lähellä oli myös toinen villasukkakoju. Esikko ihastui sukkien väriin ja tykkäsi myös siitä, että ne olivat nilkkamittaisia. Näillä villasukilla oli lisäksi todella viehättävä tuotemerkki nimeltä Ikigai. Ikigain takaa löytyy Sanna Haikonen. Samassa kojussa yrittäjät myivät muutakin käsityötuotetta, muun muassa käsin valmistettuja saippuoita.

Paljon muutakin oli myynnissä. Jos olisin ollut lähtenyt myyjäisiin ajatuksella tehdä postausta, olisin napannut kuvat kaikista kojuista. Nyt otos on tällainen. Ja tähän loppuun on pakko mainita, että Salla ja Lotta olivat myyjäisissä myymässä minun kirjottamaani Joulusatuja-kirjaa. Oli kiva kuulla heiltä, että ihmiset edelleen tykkäävät saduista.

Satumaista joulunodotusta meille kaikille!