Ylioppilasjuhlat joulukuussa

"Mekkoja ja kakkuja"

Pakko myöntää, että en ajatellut järjestäväni missään vaiheessa ylioppilasjuhlia joulukuussa. Mutta niin se vaan maailma muuttuu. Nykyisin yhä useampi nuori valmistuu lukiosta syyslukukaudella. Enää syksyllä ylioppilaaksi valmistuminen ei tarkoita sitä, että olisi reputtanut kevään kirjoituksissa. Ja hyvä niin. Nykyisillä lukiolaisilla on rutkasti enemmän valinnanvaraa kuin meikäläisillä, jotka kävivät lukiota vuonna nakki ja makkara. Joten - esikko saa ylioppilaslakkinsa Savonlinnan Taidelukiossa 5.12.

En ole järjestänyt ylioppilasjuhlia aikaisemmin. Omissa juhlissani äiti oli miettinyt tarjottavat. Jos muistan oikein, tarjottavat pöppöset eivät minua edes erityisemmin kiinnostaneet. Mutta juhlamekko kiinnosti sitäkin enemmän. Ja niin se taitaa olla esikollakin. Mekkoa on metsästetty viimeistä päivää. Juhliin on aikaa enää parisen viikkoa, ja mekko on edelleenkin hakusessa… No – on hänellä sentään yksi vaihtoehto, jota kuitenkin pitäisi lyhentää pitkästä polvipituiseksi. Eli ennen tätä radikaalia toimenpidettä on ehkä vielä viisaampaa odottaa, jos sattuisi kävelemään vastaan valmiiki sopivan pituinen mekko.

Pienen mekkokriisin lisäksi meillä on mietitty tarjottavaa. Vieraita tulee noin 50, joten ihan ruoka ruokaa ei millään jaksa laittaa omassa kodissa. Päädyimmekin ruokaisaan kahvipöytään, jossa on sopivasti makeaa ja suolaista. Mutta sen lupaan, että joulutortut ja piparit jätämme suosiolla ihan sinne jouluun.

Suunnitelmia

On tämä oikeasti jännää. Ilmassa on odotuksen tunnetta. Yksi vaihe esikon elämässä on päättymässä. Opiskelujen osalta taitaa se helpoin osa olla ohitse, mutta nyt on lupa hengähtää hetki. Lotalle hengähdys tarkoittaa luultavimmin sitä, että hän tekee ensin puoli vuotta töitä kotikaupungissaan ja lähtee sitten kesällä au-pairiksi Saksaan. Perhe on jo valmiina. Juhlien jälkeen neitokainen lähtee tutustumaan mahdolliseen perheeseen ja isäkin lähtee varmistamaan, että kohde on ok 😊

Omia polkuja etsimään

Tuossa edellisessä postauksessa kirjoitinkin, että toivon lasteni kulkevan juuri niitä polkuja, jotka tuntuvat itselle sopivimmilta. Ei kannata ahtautua johonkin muottiin, jossa ei ole väljyyttä. Ainakaan ei kannata lähteä toteuttamaan jonkun toisen odotuksia tai haaveita, vaan ihan niitä omia. Silläkään ei ole väliä, vaikka ne haaveet olisivat hitusen outoja.

Mitä noihin valintoihin tulee, ei minulla ole niihin mitään sanomista. Sitä paitsi, maailma, johon lapseni nyt valmistautuvat, muuttuu sellaisella vauhdilla, että en varmasti kykene antamaan täsmällisiä ohjeita esimerkiksi ammatinvalintaan. Se on nimittäin varmaa, että tulevaisuudessa on ammatteja, joita ei tällä hetkellä löydy vielä miltään listoilta.

Tulevaisuudessa ei ole sijaa öykkäreille

Miten sitten tuohon kiihtyvällä vauhdilla muuttuvaan maailmanmenoon voi valmistautua? No juurikin sillä avoimella asenteella, joka ei rajaa mitään mahdollisuuksia pois. Ja mikä tärkeintä, on pyrittävä kohtelemaan kaikkia matkan varrella vastaantulevia ihmisiä arvostaen. Sillä hyvälle tyypille löytyy elämässä aina paikkoja! Uskallanpa melkein sanoa, että tulevaisuudessa menestyjien yksi tärkeimpiä ominaisuuksia on osaamisen ohella jouhea ja diplomaattinen luonteenlaatu. Öykkärit olkoon katoava luonnonvara!