Ystävyys ei kysy kansallisuutta

Tämän viikon blogipostauksesta vastaavat Lotta ja Emma.
Perjantaina Emman kaveri Lissa, joka on tullut Tampereelle AFS:n kautta Saksasta, tuli käymään Savonlinnassa. Tytöt olivat tutustuneet AFS:n tapaamisessa Tampereella ja nyt oli aika esitellä Lissalle Savonlinnaa. Perjantai-ilta kului elokuvien ja tortillojen parissa ja lauantaina päätimme lähteä porukalla Savonlinnan vanhan kaupungin jouluavajaisiin. Kävimme kierroksella Olavinlinnassa sekä maakuntamuseossa, jossa oli jouluaiheinen näyttely. Pienen tankkauksen jälkeen jatkoimme kävellen keskustaan. Vaihtareita nauratti se, kun aurinko alkoi laskea jo kahdelta. "Jos solmit kengännauhat heti auringonnousun jälkeen, niin nostaessasi katseen huomaat, että onkin jo pimeää!" Kävelyreittimme rantatietä ja satamaa pitkin osoittautui oikeaksi valinnaksi, sillä maisemat olivat todella kauniit, ja saimme otettua paljon hienoja kuvia. Niitä löytyy tämän postauksen loppupuolelta.

Me and the other italian exchange in Savonlinna, Andrei, were hosted during Syysloma in Tampere, at Lissa's place. She was so nice, and showed us a lot of her city, so we decided to return the favour and show her "our" city. That was quite ironic for me, since, before yesterday, I actually had never seen Olavinlinna or the museum, which were the main attractions of our "sightseeing". The castle was wonderful, and we also experienced a typical Finnish dance, extremely suggestive since our "trainers" were dressed in Middle age's dresses, which made everything even more funny!
In occasion of Lissa's visit the weather finally gave us a break, so we could enjoy few moments of  sunshine, something that I hadn't seen for almost two months, which made our town seem a little nicer.

Kun olimme päässeet keskustaan asti, Lissa sanoi jotain, jota olemme Emmankin kanssa miettineet viime aikoina: "It's so wonderful that I can just walk here in a stranger city with a Finn, a Mexican and two Italians and know people from all over the world!". Suomeksi siis Lissan mielestä oli mahtavaa, että hän voi kävellä tuntemattomassa kaupungissa suomalaisen, meksikolaisen ja kahden italialaisen kanssa ja tuntea ihmisiä eri puolilta maailmaa. Eikä se edes tunnu yhtään oudolta. Ehkä se on yksi vaihtovuoden parhaista puolista.
 

Itsekin olen päässyt kokemaan kansainvälisyyttä, vaikka en vaihto-oppilaana olekaan ollut. Yksi parhaista ystävistäni on intialainen ja toinen asuu Japanissa. Viikon päästä tapaan saksalaisen ystäväni, kun matkustamme kuoron kanssa Detmoldiin. Tänä vuonna olen myös saanut kavereita Italiasta, Meksikosta sekä Unkarista. Kun kaveripiiriin kuuluu noin paljon eri kulttuureista tulevia ihmisiä, se saa väkisinkin katsomaan ja ajattelemaan asioita eri kantilta sekä kyseenalaistamaan omia tapojaan ja tottumuksiaan. Samalla oppii paljon siitä, miten eri puolilla maailmaa eletään ja ehkä myös osaa arvostaa Suomea eri tavalla. 

As Lotta said is extremely fascinating, and also a little bit odd if you think about it, how people from so different countries, with different stories and cultures can put aside their religion and political thoughts and become friends. And the most interesting thing about the people I met, is that they really want to know you. For example I and Lissa have met just for seven days in total, and she knows so many things about me, far more than some people I have known for years! I think that experiencing different cultures makes this to people: they start questioning all they see and know, without taking anything for granted, in consequence, even the most stupid thing becomes interesting.

Kerkesimmepä vielä kaiken aktiviteetin ohella järjestämään yhdet syntymäpäiväjuhlatkin, nimittäin sunnuntaina meille tuli vieraita juhlimaan Sallan ja Luukaksen syntymäpäiviä. Oli mukavaa nähdä, miten muutkin sukulaiset ovat jo alkaneet pitää Emmaa perheenjäsenenä, eivätkä vain vieraana. He pääsevät varmasti tutustumaan toisiinsa paremmin, kunhan Emma oppii sujuvammin suomea tai muut rohkenevat puhumaan enemmän englantia.