Bella Capri - pala kauneinta Italiaa

Näkymät Vesuviukselle Villa San Micheleltä, Anacaprilta.

Meidän tämän kesän reissu suuntautui Italiaan, Napolinlahdelle. Retkisuunnitelma meni niin, että Finnairin suorilla lennoilla Napoliin ja siitä sitten lautalla ensimmäiseen kohteeseen Caprille. Caprilta taas Napolin kautta Procidalle ja sieltä viimeiseksi yöksi Napoliin. Mutta aloitellaan Caprilla. Se on ihana. 

Capri, Marina Grande, eli pääsatama.

Napolin lentokentältä helpoin tapa suunnata lauttasatamaan, Molo Beverelloon, on lentokenttäbussi. Se sukkuloi ihanan ruuhkaisen Napolin läpi ja sillä pääsee suoraan satamaan. Ja mikä parasta, se kustantaa vain muutaman euron. Minä olin varannut lauttaliput etukäteen netissä, joten satamassa tarvitsi vain vaihtaa ne oikeisiin lippuihin. Lauttoja Caprille menee pitkin päivää ja matka kestää noin tunnin. Olin varannut aikaa lentokoneen laskeutumisen ja lautan lähdön väliin niin, että ennen lauttamatkaa jäisi hyvin aikaa nauttia lounas ilman kiirettä. Koska mikään ei ole niin ahdistavaa kuin kiireiset aikataulut lomalla. Joten satamakahvilasta jääkylmät italialaiset oluet, peronit ja pizzapalaset. Sataman pizzasta ei kannata vetää johtopäätöksiä Napolin pizzatarjontaan, se nimittäin ei ollut mikään herkkujen herkku. Mutta nälkä lähti.

Me olemme käyneet Caprilla aiemmin ihan vain päiväreissulla, mutta sen kauneus jäi kaihertamaan sielua, joten nyt päätettiin nauttia siitä muutama päivä. Caprin satamaan tullessa se kauneus ei ehkä ihan heti lyö silmille. Se on varsinkin päiväaikaan ruuhkainen ja meluinen. Suurin osa turisteista on päiväretkeläisiä, joten satamassa on jonoja vähän joka puolelle. Alkuhämmennyksen ei taaskaan kannata antaa hämätä, kun satamasta lähtee eteenpäin sen huomaa, sen miksi Capria sanotaan yhdeksi Italian kauneimmista paikoista.

Näkymät Faraglionille Giardini Di Auguston puistosta.

Hotelli, Relais Maresca, varattiin satamasta, koska laukkujen raahaaminen ei taaskaan innostanut. Hotelli olikin aika nappivalinta. Neljä tähteä, oma terassi ja uskomattomat maisemat Napolinlahdelle ja Vesuviukselle. Yleiselle uimarannalle parin minuutin kävely ja illallispaikat käden ulottuvilla. Ihan budjettimatkaajan valinta tämä ei ole, varsinkaan jos haluaa näköalan, mutta ajateltiin että Caprilla voi ja saa vähän törsätä. Ja olihan se vähän luksusta. Herätä aamulla kun aurinko nousee ja verhojen välistä kimmeltää meri. Elämän pieniä iloja. 

Meidän hotelli <3
Näkymät hotellihuoneesta.

No mutta Capri sitten. Se on saari jonka kauneuden päälle ymmärsivät jo Rooman keisarit, sittemmin rikkaat ja kuuluisat, sekä taiteilijat kautta aikojen. Eikä ihme, onhan se äärettömän kaunis paikka. Turkoosi meri, jyrkät kalliot ja kaunis luonto. Edelleen sillä on hivenen elitistinen ja kallis leima, mutta sen ei kannata antaa häiritä. Sieltä löytyy kalliita putiikkeja ja ravintoloita, luksushotelleja ja Louis Vuittonin matkalaukkuja raahaavia turisteja, mutta se on paljon muutakin. Se on sympaattisia kujia, pieniä ravintoloita, uskomattomia maisemia ja hyvää palvelua. Kunhan vaan pahimman ruuhkan aikaan nousee ylös Caprin kaupunkiin vaikkapa rinnejunalla, funicolarella. 

Oih!

Caprin saarella on kaksi taajamaa, tai kaupunkia, Capri ja ylhäällä sijaitseva Anacapri. Caprin kaupunki on näistä se suositumpi ja sieltä löytyvät mm. ne aiemmin mainitsemani kalliit putiikit. Siellä on myös ihania kujia, jäätelöbaareja ja ravintoloita. Keskustan ruuhkasta kannattaa lähteä kiertelemään vähän kauemmaksi, jolloin pääset osaksi paikallisten arkea. Caprin kaupungista löytyy myös ihastuttava puisto, Giardini Di Augusto, josta on huikaisevat näköalat merelle ja faraglionille, eli yhdelle Caprin kuuluisimmista maanmerkeistä. Vai merimerkistä, koska faraglioni käsittää kolme yli satametristä kalliota. 

Faraglioni

Anacapri ylempänä saarella on hiljaisempia taajama, jonka keskusaukiolle bussit pysähtyvät. Anacaprin parasta antia on ehdottomasti ruotsalaisen lääkärin, Axel Munthen rakennuttama Villa San Michele. Se käsittää upean puutarhan ja kotimuseon lisäksi käsittämättömät maisemat alas Caprille ja meren yli Vesuviukselle. Anacaprilta löytyy jälleen kerran kahviloita, ravintoloita ja pieniä putiikkeja, mutta pahimmat ruuhkat puuttuvat. 

Villa San Michele
Villa San Michelen puutarha

Ehkä suosituin kohde Caprilla on sininen luola, eli Grotta Azurra. Luola, jonne auringonvalo siivilöityy niin, että se värjää luolan ja veden siniseksi. Luolaan mennään pienillä veneillä matalan suuaukon kautta ja kokemus on mahtava ja tämä on pakko kokea Caprilla. Tai näin olen antanut itselleni kertoa. Myönnän, että se kiinnosti ja siihen olisi hyvä mahdollisuus ollut veneretkellämme, mutta. Hivenen ahtaanpaikankammoisena ja vesikammoisena ( pieneen veneeseen hypätään siis isommasta veneestä kunnon aallokossa), päätimme jättää väliin. Mutta jos et kärsi kummastakaan näistä, niin käy ihmeessä katsomassa.

Pikkuveneet sinisellä luolalla.
Capria ympäröi turkoosi meri. Aika täydellistä.

Muutamia vinkkejä Caprin saarelle

- parhaimpaan sesonkiaikaan Capri on todella ruhkainen ja jonot rinnejunaan ja busseihin ovat välillä hyvinkin pitkät. Jos kunto kestää, Caprille ja Anacaprille pääsee näppärästi kävelemällä joko ihan tietä pitkin tai sitten vaikka  patikoimalla vanhaa polkua. Mun suositus on se, että jos et halua jonottaa helteessä kovinkaan pitkään, ota taksi. Kustantaa Caprille / Anacaprille 20-30 euroa suunta ja matka on huomattavasti miellyttävämpi kuin täyteen ahdetussa bussissa. Varsinkin jos olet päiväretkellä, niin tämä. Caprin taksit ovat kaikki pitkiä avotakseja, joten tuuletus on taattu ja maisemat sanoinkuvaamattomat.

- Caprin kauneuden näkee parhaiten veneretkellä. Satamasta lähtee eripituisia retkiä saaren ympäri ja tämä on myös helpoin ja mukavin tapa mennä siniselle luolalle. Mielumminhan sitä omaa vuoroaan oodottaa veneessä istuen kuin jonossa seisten. Luolalle pääsee siis myös Anacaprin kautta ja jono pikkuveneisiin oli hyvinkin pitkä. Me otimme kolmen tunnin reissun ja se kustansi 18 euroa / henkilö. Sinisen luolan pääsymaksu on lisäksi 14 euroa, joka maksetaan pikkuveneen soutajalle. Satamasta voi vuokrata myös oman veneen kuljettajineen, sen hintahaarukka alkoi  60 eurosta + bensat pienimmällä veneellä. Tarjontaa on paljon, joten kannattaa kysellä. Oman veneen kanssa reissunteko on ehkä vähän kivempaa, kun voi pitää uinti- ja evästaukoja. Vähän harmittaa kun tajuttiin tämä vasta lähtöpäivänä. Anyway, saarikierros on joka euron arvoinen teitpä sen miten tahansa.

- Anacaprin Villa San Michelelle lämmin suositus. Niinkuin aiemmin kerroin paikka on uskomattoman kaunis ja rauhoittava keidas. Täällä ei myöskään ollut ruuhkaa, joten käyskentely niissä puitteissa oli vähän niinkuin toisessa todellisuudessa. Itse villassa on säilytetty Axel Munthen aikainen sisustus ja sieltä löytyy historiaa kirjoitettuna. Eli jos Axel tai hänen elämänsä ei ole ennestään tuttu, niin täällä siitä saa pienen pintaraapaisun. Mielenkiintoinen kaveri. Ja se puutarha, se on mykistävän kaunis kaikkinen yksityiskohtineen, patsaineen ja näköaloineen. Saaren parasta antia on tämä.

- Anacaprilta pääsee myös Monte Solarolle, eli saaren korkeimmalle kohdalle. Tänne pääsee tuolihissillä tai patikoimalla ja näkymät ovat kuulemma saaren parhaat. Epäilemättä. Emme käyneet, koska korkeanpaikankammo. Ja jos et sinäkään tänne kerkeä, niin huoli pois. Caprin saari on täynnä paikkoja, joista voit ihailla maisemia, joten tuskin mistään jäät paitsi. 

- Capri ei ole paras mahdollinen paikka rantalomailuun. Yleisiä rantoja on muutama, sekä lisäksi yksityiset, joissa maksat rantatuolista. Marina Grandesta löytyy yleinen ranta, jonne kannattaa suunnistaa aamulla aikaisin jos mielii saada hyvän paikan. Hiekkarantoja Caprilla ei taida olla, joten varaudu kivirantaan ja varustaudu uimatossuilla. Ne helpottavat uimaan menemistä. Rantapyyhe, kirja ja eväät kassiin ja nautiskelemaan. Kyllä se siitä vaikka vähän muhkuraisemmallakin alustalla.

- Italian lahja maailmalle on lemon soda-limonadi. Tätä kului ja paljon. Paras janojuoma jäillä.

- italialainen jäätelö, tästä ei varmaan tarvitse sanoa enempää. No sen sanon, että kokeile pistaasia, se ei petä koskaan. 

- hintataso on mun mielestä aika pitkälti samaa luokkaa kuin Suomessa. Toisaalta koko setin alku-pää ja jälkiruokineen saattaa saada hyvinkin edullisesti. Marina Granden ravintolat on tunnelmallisia ja mikäs olisikaan ihanampaa kuin istuskella hyvän ruoan ääressä, meren rannassa ja auringon laskiessa. 

- Marina Granden infernaalisesta turistiryysiksestä ei iltaisin ole tietoakaan. Päiväretkeläiset ovat hypäneet lauttoihinsa, joten on aikaa ja tilaa nautiskella. Käydä jäätelöllä, kierrellä satamassa ja istahtaa satamakahvilaan drinkeille. Sitten valitaan ruokapaikka ja kylläisenä kömmitään raikkaiden lakanoiden väliin. 

- vilkkaampaa iltamenoa kaipaavan kannattaa suunnata Caprin kaupunkiin. Sen keskusaukio täyttyy niin paikallisista kuin turisteistakin ja hyvässä lykyssä saatat nähdä jonkun kuuluisuuden loistohotellin terassilla. Siis jos sellainen kiinnostaa.

Lemon Spritzer ja näköala.

Sellainen on Capri. Aika täydellinen lomanviettopaikka muutaman päivän oleskeluun tai ihan sitten vaan päiväretkelle. Italialainen elämänmeno, herkuttelu ja kiireetön aikataulu tekevät ihmiselle paljon hyvää. Vaan eipä tiedetty mitä lomailu parhaimmillaan voisi olla ja se meille selvisi seuraavassa kohteessa, eli supersuloisella Procidalla. Siitäpä lisää myöhemmin. 

Aamun kuiskaus. Kun ilma on vielä vähän utuinen ja aurinko nousee. Tähän näkyyn oli hyvä herätä.
Chillailua terassilla.