Meidän uusi keittiö

Siin se nyt on. Uusi keittiö. Muutaman vuoden haaveilun ja 2,5 viikon remontin tulos. Siitä tuli juuri sellainen kuin haaveiltiinkin, valoisa ja yksinkertaisen tyylikäs. Verhot vielä puuttuu, mutta nekin on vain ompelijalle viemistä vaille valmiit. Mites tähän sitten päädyttiin, eli alla koko homma lyhykäisyydessään. 

Talossamme oli alkuperäinen keittiö, lähestulkoon 30 vuotta vanha. Se oli valkoinen, lattiaa ja tasoja myöten. Ihan laadukas peruskeittiö, mutta aika alkoi pikkuhiljaa ajaa siitäkin ohi. Vuosien saatossa teimme pientä faceliftiä, eli uusittiin vetimiä ja maalattiin kaakelit, mutta sen suurempaan remonttiin ei lähdetty koska tiedossa oli että jossain vaiheessa keittiö uusittaisiin kokonaan. Parin viime vuoden aikana remontti hiipi pikkuhiljaa puheenaiheeksi ja yhä useammin huomasimme seisoskelevamme keittiössä haaveilemassa, että jos joskus tehdään remontti, niin millainen se olisi.  Parinkymmenen yhteisen vuoden aikana maku on onneksi hitsautunut sen verran samanlaiseksi, että kummankaan ei tarvinnut tehdä isompia kompromisseja. Herra T sai valita kodinkoneet ja minä sitten mietin yksityiskohdat. Selvää oli, että yläkaappeja ei tule ja värivaihtoehtona on valkoinen. Jossain vaiheessa pyöriteltiin kyllä ajatusta,että toinen seinä olisi kokonaan kaapistoa ja kätkisi sisään aamiaiskaapin, mutta ikkunan leveys tuli siinä vastaan.

Suunnitelman pyörittäminen yksityiskohtien kanssa alkoi saada aikaan jo päänsärkyä ( mihin se mikro laitetaan, kun ei sitä näkyviinkään voi jättää..), joten pyydettiin suunnitelma ja tarjous muutamalta keittiöfirmalta. Meillä oli sen verran valmis ajatus tulevasta keittiöstä, että suunnittelijoiden harteille jäi lähinnä laatikoiden mitoitus, kulmakaappien ( niihin valittiin le mans-järjestelmät) järkevä hyödyntäminen ja se mikron paikka. Loppujen lopuksi firmaksi valikoitui Harrin Kaluste ja Maalaus, jonka kautta saatiin myös muu remontti, eli katto ja lattiat tehdyksi. Ja tämä osoittautui kyllä fiksuksi valinnaksi jo ihan asioiden hoitumisen vuoksi. 

 Haaveissa oli alunperin korkeakiiltoiset laatikostot, mutta koska perheeseen kuuluu kaksi koiraa, niin naarmujen välttämikseksi päädyttiin puukuvioiseen laminaattipinnoitteeseen. Joskus kun tasolla on jotain niin herkullista, että on ihan pakko nousta tutkimaan tarkemmin. Samoin pöytätaso on laminaattia. Ensiksi pohdittiin kivi- tai komposiittitasoa, mutta se olisi lohkaissut budjetista jo niin ison osan että päätettiin unohtaa se. Laminaatti on kuitenkin kestävä ja huoltovapaa, joten yksi tulevaisuuden ongelma vähemmän.

Seinien kanssa pyöriteltiin trendikästä mikrosementtiä, lasia ja laminaattilevyjä, mutta päädyttiin perinteiseen laattaan tiililadonnalla. Ja se onkin tässä keittiössä minusta se juttu. Se on kaunis, täydellisesti tehty ja ajaton. 

Katto levytettiin uudestaan, koska muuten olisimme joutuneet maalaamaan koko talon katon saman sävyn saamikseksi ( rapiat 100 neliötä maalausta ei oikein inspiroinut). Uusi katto rajaa keittiön hienosti omaksi tilakseen, jäähän se hieman alemmaksi muuta kattoa. Uuteen kattoon saatiin myös näppärästi upotettua ledit, jotka hoitavat keittiön valaistuksen.

Alkuperäinen ajatus oli laatoittaa lattia samalla laatalla kuin eteisessä oli. Pienen pohdinnan ja parin neuvon jälkeen päädyttiin asentamaan keittiöön vinyylilattia, mikä olikin hyvä ratkaisu. Se on helppo asentaa ja mukava jalan alla. Lisäksi tuo vinyylin sävy mätsää aika hyvin noiden keittiön koneiden kanssa, minkä huomasin vasta toki sitten kun kaikki oli paikallaan. Laatat, lattia- ja kattomateriaalit tilattin Mikkelin K-Raudasta. Tilaus, toimitus ja laskutus sujuivat vaivattomasti myös siellä.

Kodinkoneet ovat kaikki Siemensin mallistoa. Ihan perusliedellä muutaman vuoden keitelleenä olen aika innoissani induktiotasosta, enkä edelleenkään voi ymmärtää kuinka nopea se on. Aika pienestä sitä ihminen tulee onnelliseksi. Kodinkoneiden osalta suosittelen kilpailuttamaan kaikki isoimmat liikkeet. Me saatin näin melkein tonni säästöä ja kaupan päälle täydellisen hyvää palvelua. Iso kiitos Mikkelin Powerille tästä. 

 Parasta keittiössä..no ne seinät. Lisäksi rakastan tuota Vitan valaisinta. Se on nimeltään Acorn, eli tammenterho. Ja yksi pieni, mutta aika fiksu keksintö on sähköllä toimiva roskakaappi. Pieni tönäisy ja kaappi aukeaa ilman että tarvitsee käsillä koskea. Tätä ehdotti keittiön tekijä ja hyvä ehdotus olikin. 

Yläkaapiton keittiö? Mihin te meinasitte kaikki tavarat mahduttaa?  Mm. näitä lausahduksia kuului aika monta, kun kerrottiin millainen keittiö on tulossa. Oikeasti keittiön laatikot vetää ihan mukavan määrän tavaraa. Kaikki se mitä tarvitaan, löytyy tuolta. Ja kyllä, jonkun verran piti seuloa tavaraa pois. Lähinnä ne kamat, mitkä jo edellisen keittiön aikaan pölyyntyivät yläkaappien ylimmillä hyllyillä saivat väliaikaisen sijjoituspaikan varastosta. Osa kattiloista ja mun mutteripannuthan eivät enää uudelle liedelle soveltuneet, joten niistäkin piti luopua. Pahin kriisi tuli varmaankin siinä vaiheessa kun huomasin, ettei mun pannukakkupannukaan enää toimi. Ihminen rakastuu tavaraan, sitä on kiva hillota siellä hyllyillä vaikka suurempaa tarvetta ei ole. Ihan kaikesta turhasta en kuitenkaan luopunut..lihapullasakset, mansikankannanpoistaja ja kuuman perunanpidin  (jep..ilman tätähän ei tule toimeen)  löytyy edelleen laatikosta.

Lopputulos. Olemme täydellisen tyytyväisiä. Remontti sujui sovitussa aikataulussa ja työn jäljessä ei ole moitteen sijaa. Ei keittiöfirman, sähkö- tai putkimiehen osalta. Keittiökoneiden, sekä remonttitarvikkeiden ( laatat, vinyylit ja katto) tilaus ja toimitus, meni hienosti ja aikataulussa sekin. 

Niin se mikro. Sille tehtiin oma kaappi ja siellä se on katseiden ulottumattomissa, mutta tarpeen vaatiessa valmiina toimintaan.