Joulun odotusta

 

 Joulu on ihan kohta. Kaksi viikkoa ja vuoden odotetuin juhla on täällä. Meillä on ollut tapana käydä fiilistelemässä Porvoon joulutunnelmia melkein joka vuosi, mutta tänä vuonna se perinne jää välistä. Sen sijaan olen nautiskellut joulun odotuksesta ihan kotikulmilla. Käynyt ihastelemassa Tertin ja Kenkäveron jouluvaloja, fiilistellyt Raskasta Joulua-konsertissa ja tänään nauttinut ihanan jouluisen afternoon teen Tea House Wehmaiksessa Juvalla. Viikolla piipahdan Lappeenrannassa työreissulla ja voihan olla, että Linnoituksen joulua täytyy käydä katsomassa. Ja ensi viikolla olisi Olavinlinnassa Tuomaan markkinat. Että löytyyhän sitä lähempääkin. 

Kotona soi jouluradio ja tottakai autossa myös. Kotona joulufiilistä tuo ihanasti tuoksuvat hyasintit, glögi ja hämäränhyssyssä loistavat kynttilät. Joulukuusi on käyty valitsemassa ja tuskin maltan odottaa että se saadaan kotiin. Perinteinen luomukuusi tänäkin vuonna, vaikka haaveilen niistä tuuheista ja kasvatetuista disney-kuusista. Mutta onhan siinä metsäkuusessa oma fiiliksensä, varsinkin siinä kuusenhakureissussa. Mullahan oli myös ajatus ( ja aikoinaan toteutuskin), että kuusi koristellaan yksinkertaisesti ja hyvin tyylikkäästi toisiinsa sointuvilla koristeilla..valkoista, lasia ja ripaus punaista. Sittemmin joulupalloja on roudattu ympäri maailmaa ja nyt se on iloinen sekoitus värejä. Aina kamelipallosta tämän vuoden suosikkiin, johon on maalattu iloisen keltaisia sitruunoita. No ehkä kaiken ei pidä ollakkaan niin suunniteltua vaan siinä saa näkyä myös eletty elämä. 

Joulustressistä ei ole tietoakaan ja miksi olisi. Viime vuonna kirjoitin siitä, miten sen pystyy välttämään ja sillä mennään edelleen. Musta tuntuu, että tärkeintä on taas löytää se joulun tunnelma ja sanoma. Ja aika pienistä asioista ne kyllä löytyy; kodista, rakkaista ympärillä ja siitä että nauttii hetkestä ja siitä mitä on. Tuskin siis lahjavuorista, notkuvista pöydistä tai siitä, että kaiken pitäisi olla täydellistä. Paitsi, että tänä vuonna olen tehnyt joulusiivousta kaappeihin. Nauroinkin, että ehkä mä vietän joulun siellä. En oikeesti. Tänäkin vuonna aion luukuttaa joululauluja koko ajan, lueskella, syödä hyvin ja nautiskella. Toivon, että aattona olisi lunta ja pakkasta, että pääsisin illalla kävelylle katselemaan tähtien loistetta. Koska se on ihan parasta. Potkukelkkaan laitetaan lampaantalja ja toinen koirista nauttii kyydissä vauhdin hurmasta, Toista ottaa vähän päähän, mutta meitä naurattaa. Koska sellaisina täydellisinä tähtikirkkaina iltoina on niin helppo olla kiitollinen kaikesta.