Mustavalkoinen Napoli

Procidalta suuntasimme Napoliin, jossa vietimme yhden yön ennen paluutamme Suomeen. Kävimme täällä edellisen kerran 12 vuotta sitten ja se teki lähtemättömän vaikutuksen. Eikä vähiten siksi, että hivenen epämääräisen hotellimme kulmilla päivysti parvi ilotyttöjä, jotka välillä ottivat yhteen ihan railakkaastikin. Ja hotellin vastapäätä oli ihan asiallinen ravintola, jossa söin syntisen hyvän ricotalla täytetyn pizzan. 

Napoli, kaupunki johon rakastuu syvästi tai sitten sieltä haluaa äkkiä pois. Siksi nämä valokuvatkin ovat osittain mustavalkoisia. Itse kuulun ensimmäisten joukkoon, minulle Napolissa on sitä jotain. Se on kuuma, meluisa, kaoottinen ja likainen. Se on rumankaunis kaupunki, joka kätkee sisäänsä lukemattoman määrän pieni kujia, ikkunoilta riippuvia pyykkejä, hyvää ruokaa ja aitoa etelä-italialaista elämänmenoa niin hyvässä kuin pahassa. Sen liikenne on kaoottinen ja  maine epämääräinen, mutta silti siinä on sitä jotain. Suurimmalle osalle se on ohikulkukaupunki kohti Amalfin rannikkoa tai Napolinlahden saaria. Mutta sinne kannattaa pysähtyä. Ehkä sinäkin rakastut siihen?

Hotellin tai b&b:n saa hyvinkin edullisesti. Me majoituimme tällä kertaa sataman lähellä olevaan B&b Locanda Mediterraneaan. Kustannus n 70 euroa sisältäen ihan asiallisen aamiaisen, putipuhtaan huoneen parvekkeella ja huikeilla näköaloilla Vesuviukselle ja satamaan. Hotelli oli tyypillinen muutaman huoneen huoneisto kerrostalossa, jossa oli muitakin majoituspaikkoja. Ja lokaatiokin oli oikein passeli, kävelymatkan päässä historiallisesta keskustasta. Sataman alue ei välttämättä muuten ole se paras valinta, mutta tämä osui nappiin. Mietinkin jo majoituksen vaihtamista enemmän keskustaan, mutta se jäi. Ja hyvä niin, koska tässä hinta ja laatu kohtasivat.

 Napolista löytyy jokaiselle jotakin. Upeita kirkkoja, museoita täynnä taideaarteita tai vaikkapa maanalaiset käytävät ja katakombit. Löytyy linnoja ja palatseja sekä ranta sitä haluavalle. Päiväretkikohteeksi voi valita Pompeijin, Vesuviuksen tai jonkun Amalfin rannikon kohteen, vaikkapa Positanon. Lautalla hurauttaa alle tunnissa lähimmille saarille päiväksi vaikkapa auringonottoon. Ostosmahdollisuudetkin ovat mainiot. Tekemistä siis riittää.

Mutta kaupungin parasta antia ovat minusta juurikin kaikki ne pienet kujat. Varsinkin espanjalaisen korttelin eli quartieri  spagnolin kapeilla kujilla saat maistaa hetken aitoa italialaista elämää. Leikkiviä lapsia, ulko-oven edessä päivystävä nonna ja parvekkeellaan vilinää seuraava tatuoitu mies. Joku laittaa pyykejä kuivumaan ja toinen huutelee lapsia syömään. Katse hakeutuu väkisinkin alakerran ikkunoihin, joista on suora näköyhteys keittiöihin ja hellalla porisevaan päivälliseen. Espanjalainen kortteli on tavallisten napolilaisten asuinalue, josta puuttuu kaikki hienostelu ja siloittelu. Päivällä kiva ja mielenkiintoinen paikka, mutta iltamyöhään en suosittelisi täällä norkoilua.

Espanjalaisesta korttelista pääsee näppärästi rinnejunalla, eli funicolarella Vomeron vauraaseen kaupunginosaan. Se on hiljainen ja siisti alue, josta löytyy upeat näköalat alas Napoliin ja Vesuviukselle. Vomerolta löytyy myös St Elmon linnoitus jonne kiipeämällä voi näköalan saada astetta hienommaksi, jos mahdollista. Kun Vomero ja alemmat korttelit ovat tutkittu kannattaa suunnata kulku kohti Napolin kahta pääkatua, Spaccanapolia ja Via dei Tribunalia. Ihmisvilinää, kahviloita, ravintoloita, pizzakojuja, pastakauppoja, matkamuistomyymälöitä. Meteliä, skoottereita, kujia, tuoksuja, kirkkoja. Elämää kaikissa kerroksissa aamusta iltaan.

Napolia ei voi sivuuttaa mainitsematta pizzaa,onhan se kaiken perimätiedon mukaan keksitty Napolissa. Niin tai näin, hyvää se on. Nappaa palanen kojusta, poikkea sisään pizzeriaan tai tee niinkuin me, eli ota take away ja naapurikaupasta paikallista proseccoa kyytipojaksi - pizzabileet hotellihuoneessa. Marinara ja margherita ovat ne perinteiset ja yksinkertaisimmat pizzat, mutta toki täytevaohtoehtoja löytyy joka makuun. Me satuimme kaupunkiin sunnuntaina, jolloin ne kuuluisimmat pizzeriat olivat kiinni, mutta kielen ne meidänkin pizzat veivät mennessään. Tämän lajin nämä pojat kyllä osaavat. Ja ruoanlaiton muutenkin. 

 Lyhyesti siis, Napoli on ihana ja kamala. Miten vaan sen haluat ottaa. Ohjeena jälleen se, että ole avoin, utelias ja eksy kujille. Toisaalta pidä järki kädessä, laukku kainalossa ja tavaroistasi huolta, koska Napoli. Ole rohkea, mutta älä liian - ne ihanat, pittoreskit kujat ei yömyöhään välttämättä enää ole sitä. Rakastu <3 

Lähtöpäivänä hypättiin taksiin ja ajeltiin kentälle. Taksikuski laittoi perinteisen napolilaisen musiikin soimaan ja sukelsi sen ihanan kaoottisen liikenteen sekaan. Jotenkin vähän epätodellinen olo, se musiikki ja se kaupunki ja kaikki se meteli ympärillä. Aika ihanaa, vähän tuli sellainen Kummisetä-elokuvan fiilis. Koska napolilaisesta musiikista tulee mieleen Kummisetä ykkönen ja ne häät. Ja sit mä mietin, että mehän nähdään vielä tämän kaupungin kanssa.