Olli asuu tossa naapurissa

Saanko esitellä Ollin. Olli asuu meidän naapurissa ja säksättää päivät pitkät pihapuussa. Kovin hyvin en ymmärrä oravien kieltä, mutta säksätys liittyy aina johonkin odottamattomaan asiaan tai kohtaamiseen. Niinkuin nyt vaikka pihalla päivystäviin koiriin tai kamera kaulassa kyttäävään naiseen. Johtopäätökseni on, että Ollia jurppii ja silloin se antaa myös kuulua. 

Olli on aika perso herkuille ja päivät pitkät se raahailee lintulaudalta siemeniä ja pähkinöitä omiin kätköihinsä. Yksi päivä se oli nakertanut herkkupussukan narun katki ja onnellisena tutki aarteitaan puun alla kukkapenkissä - niin paljon pähkinöitä. Erehdyin menemään korjaamaan pussia takaisin oksalle ja sain päälleni sellaisen ripityksen, ettei tosikaan. No pussukka on sittemmin kadonnut oksalta, joten oletettavasti Olli on senkin sosialisoinut.

Olli antaa mennä aika lähelle, mutta perisuomalaiseen tyyliin sillä on se oma turvavälinsä. Sen jos ylität, niin Olli säntää säksättäen pois. Että älä ala muija lähentelee. Sunnuntaina Olli pompsutteli vastaan, kun ajettiin pihaan. Vaihdettiin hyvänpäiväntoivotukset ja hetken kuunneltuaan Olli päätti jatkaa omille asioilleen jonnekkin puun latvaan. Mitä lie hommia tehtävänä ennen lumien tuloa. 

Voihan se olla niinkin, että Olli onkin Olivia. Miusta on kuitenkin kivempi ajatella niin, että se on Olli, joka etsii sitä omaa Oliviaansa. Niin tai näin, se on kyllä aika soma.