Onnellisuuden vuosi 2018

 

Tie onneen:
Vapauta sydämesi vihasta, mielesi huolista. Elä yksinkertaisesti, vaadi vähän, anna paljon. Täytä elämäsi rakkaudella. Kylvä auringonpaistetta. Unohda itsesi, ajattele muita. Tee kuten toivoisit itsellesi tehtävän. Kokeile tätä viikon ajan, niin hämmästyt.

— Norman Vincent Peale

Vuosi lähenee loppuaan ja päällimmäisenä tästä vuodesta jää mieleen onnellisuus ja kiitollisuus. Sellainen vuosi johon ei mahdu vastoinkäymisiä tai suruja, pelkästään leppoisasti eteenpäin soljuvia päiviä, viikkoja ja kuukausia. Tottakai on ollut päiviä kun ei vaan lähe, tiedättehän sen infernaalisen ketutuksen joka puskee jostain, pyörii aikansa ja onneksi häipyy nopeasti jonnekkin takavasemmalle. Mutta niitäkin päiviä tarvitaan. Mutta jotenkin hämentävän hyvä vuosi. En osaa sanoa miksi. Ehkä sitä on oppinut elämään hetkessä, nauttimaan pienistä asioista ja päästänyt irti siitä ajatuksesta että mikään ei riitä.

 Vuosi oli täynnä upeita reissuja. Varmaankin osasyy sille, että jaksoi painaa eteenpäin, koska koko ajan oli jotain odotettavaa. Helmikuussa nautittiin auringosta varpaat silkinhienossa hiekassa Malediiveilla ja piipahdettiin mennen tullen Dohassa, Qatarissa.. Toukokuussa käväsin tyttöjen reissulla Nizzassa ja heinäkuussa vietettiin täydellisen rentouttava loma Italiassa. Marraskuun alussa juhlistettiin mun synttäreitä Kööpenhaminassa. Lisäksi reissut Helsinkiin ja miniminihotelliloma tyttöjen kanssa Savonlinnassa. Viisi maata ja yksitoista hotellia. Aina viiden tähden luksuksesta maailman suloisimpaan b&b-majoitukseen Italian Procidalla.. Tältä osin siis täydellistä. Unelmien toteutumisia, ihania muistoja, täydellisiä auringonlaskuja- ja nousuja, herkullisia illallisia varpaat hiekassa, shampanjaa ja välillä halpisviiniä muovimukista. 

Unelmia toteutui myös kotona, eli vuosien haaveilun jälkeen saatiin uusi keittiö. Se on ihana, edelleen. No vähän uutta tapettia ja lattiaa sinne ja tänne, koska ainahan se remontti tahtoo karata käsistä. Nyt on hyvä, koti on sellainen jonne on aina hyvä tulla ja siellä on hyvä hengittää. Pikkuhiljaa on yritetty karsia tavaraa pois ja siinä riittää edelleen askaretta. Mietinkin että varmaan osasyy mielen hyvinvointiin on siinäkin, että kaikki turhat ärsykkeet on kerätty pois. Eli ympärillä on vain asioita, jotka rauhoittaa tai tekee hyvää mielelle. Suosittelen kokeilemaan.

Vuosia haaveilin myös norpparetkestä ja toukokuussa sekin haave toteutui, kun pääsin osallistumaan norppakuvauskurssille. Se oli juurikin niin upea reissu kuin olin ajatellut, täydellinen päivä. Sää, seura, järjestelyt ja tottakai viisi bongattua norppaa. Sellainen päivä, joka ihan varmasti pysyy muistoissa aina. Aina siis kannattaa unelmoida ja haaveilla, koska joku päivä ne saattavat muuttua todeksi. Pieniä tai isoja, mutta aina se kannattaa. Joskus pitää vaan odotella vähän kauemmin, että tilaisuus osuu kohdalle. 

Löysin uudestaan maalaamisen ilon, sekä akryyliväreillä, että vesiväreillä. Vähän sellaisia sotkujahan ne tahtoo olla, mutta yksi taulu on seinällä ja joulukortitkin maalasin omin pikku kätösin. Sain mieheltäni yllätyslahjana oikean maalaustelineen, joten maalikaupoille on lähdettävä piakkoin. Heinäkuussa pääsin osallistumaan myös Urpo Martikaisen akvarellikurssille ja se oli kyllä hieno kokemus. Upihan on superlahjakas ja jo hänen työskentelyään oli ilo katsoa. Opin maalaamaan aika täydelliset pilvet ja puut, joten ei mennyt hukkaan ne päivät.

Vuoden ajan olen saanut myös kirjoittaa Länsi-Savon Keskiviikko-liitteeseen, joka sekin on ollut sellainen ääneen lausumaton unelma. Kirjoittaa reseptejä, pieniä tarinoita ja kuvata. Kuvaaminen jatkuikin uudella innolla joulukuussa, kun sain vihdoin vaihdettua vanhan järkkärini uuteen Olympukseen. Onhan siinä opettelemista, mutta hyvältä näyttää!

Vuoteen mahtui myös paljon naurua, ystäviä ja riemukkaita hetkiä. Luontoretkiä ja syksyisiä mökkireissuja. Itse asiassa aika perussettiä muuten. Sellaista normiarkea kun maanantaista perjantaihin tehdään töitä, käydään kaupassa ja lenkitellään koiria. Ja sehän on ihan parasta. Silloin kun tajuaa, että nyt on kaikki palaset kohdallaan ja että näinhän sen pitää mennä. Että kun on läheiset ympärillä, kourallinen ystäviä ja saa jakaa elämänsä sen parhaan tyypin kanssa. Ehkä siinä onkin se juttu, miksi vuosi oli niin hyvä. Onni ja kiitollisuus. 

Vuoden 2019 toivoisin noudattelevan edellisen vuoden kaavaa. Ei mitään suurta ja jännittävää, ihan tavallista elämää vaan. Onnea, terveyttä ja hyviä päiviä. Muutamia reissuja, unelmien toteutumista ja uusien muovautumista.