Pitäis muistaa pysähtyä

Elämä on tässä ja nyt, tänään. Se on ainoa elämä josta voit olla varma. Käytä tämä päivä hyvin. Elä tämä päivä antaumuksella.

Dale Carnegi

Käytiin viime viikonloppuna mökkeilemässä. Puuhommia, saunomista, metsäretkiä, ongintaa..ihan sitä perussettiä. Pääosin sitä muistaa pysähtyä hetkeen ja koettaa vangita sen hyvän olon. Niin, että sen voisi sitten tarpeen vaatiessa kaivaa esille ja muistella. Auringonlasku, sadepisarat kaislan päällä, saunan jälkeinen raukeus. Kun ei vielä jaksaisi kävellä sisälle. Mutta liian usein sitä huomaa, että suorittaa vaan. Varsinkin metsässä kulkiessa. Sitä hyppii yli risujen ja kantojen, hoputtaa koiria ja miettii seuraavan viikon työhommia ja kertyykö askelia nyt tarpeeksi.

Vaikka oikeasti pitäisi pysähtyä, vetää syvään henkeä ja tyhjentää pää. Aistia, nauttia, katsella. Tuoksutella syysmetsää, kosketella puita, silittää kalliota.

Ihan vaan olla. Ihan hiljaa.  Ei ole kiire, ei ole mitään hätää. Miten tämän oppii? Onko jossain joku kurssi vai onko se vaan harjoituksen tulosta? Katsotaan, aikaahan on.