Ensimmäinen askel on aina vaikein

Tervehdys!

Tuntuupa korkealta tämä kynnys. Ensimmäisen blogipostauksen tekeminen tänne Starboxiin jännittää kovasti. Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen blogini, vaan aloitin blogaamisen jo 10 vuotta sitten. Olen siis blogaajana jo melkoinen fossiili :) 

Ensimmäisen blogin aiheena oli neulominen. Sittemmin elämässä on tapahtunut paljon kaikenlaista ja neulomisen rinnalle on tullut muitakin harrastuksia. Niidenkin ympärille on aloitettu pari blogia. Viimeisimpänä aloitin astangajooga-aiheisen blogin tämän vuoden puolella.

Nyt kun tilaisuus tarjoutui alkaa kirjoitella tänne Starboxiin, päätin yhdistää aiempien blogien aiheet ja kirjoitella jatkossa vain tänne yhteen paikkaan.

Miksi tämä nyt sitten on niin jännittävää? No, tännehän saattaa vaikka eksyä joku lukijakin, ja se tietysti aiheuttaa paineita :)

Mutta, kuten viisaammat, kokeneemmat ja pätevämmät opettajat ovat minulle viime aikoina useassakin eri yhteydessä todenneet, niin "anna mennä vaan, älä ajattele liikaa".

Astanga
Astangajoogaan kuuluu paljon asanoita, joissa täytyy uskaltaa kaatua taaksepäin. Se on aluksi vaikeaa. Ei tahdo uskaltaa. kuva tämän päiväisestä joogaharjoituksesta Padma Shalasta. (Kuva Jouni Ikonen)

Se on hyvä neuvo, toimii monessa tilanteessa. 

Mutta ilman aasinsiltaa takaisin asiaan, eli blogiin. Täällä tulen kirjoittelemaan rakkaista harrastuksistani, eli juoksusta, joogasta ja jumpasta. Koska ne trimmaavan niin hyvin yhteen. Tietysti kirjoitan muustakin jännittävästä, kuten villasukkien neulomisesta, mutta sitä ei voinut listata tuohon kun eihän se olisi enää kuulostanut niin hyvältä.

Täällä voitte seurata joogaharjoitukseni tuskallisen hidasta etenemistä, valmistautumistani kolmenteen maratooniin sekä epätoivoisia yrityksiäni oppia joskun seisomaan käsillä ja tekemään sulavalinjaisia liikesarjoja rengastrapetsilla. Ja tässä kohtaa on syytä mainita, että en ole mitenkään lahjakas edellämainistuissa lajeissa. Varustautukaa siis pitkälle yhteiselle taipaleelle. 

Minulla on kaksi vasenta jalkaa (tai siis enhän edes aina muista edes kumpi on vasen ja kumpi oikea, minä olen se törppö ryhmäliikuntatunnilla, joka lähtee aina väärään suuntaan), surkea koordinaatiokyky ja traumoja koulun liikuntatunneilta. Mutta sinnikkyyttä minulta ei puutu. Eikä huumorintajua. Koska sitä todella tarvitaan, koska jos en osaisi suhtautua kommelluksiini huumorilla, olisin jo aikoja sitten sulautunut osaksi tapettia tai työntänyt pään syvälle pensaaseen. On tämä tekeminen välillä vaan niin naurettavan oloista ja näköistä räpeltämistä :)

Olen jo onnistunut yhdessä tavoitteessani, eli maratoonissa. Peräti kahdesti. Maratoonin läpikäyminen on ollut minulle silmiä avaava kokemus. Sen suoritettuani tiedän, että mikään ei ole mahdotonta. Siksi jaksan uskoa, että sinnikkäällä harjoittelulla voi saavuttaa mitä tahansa.

Kullervomaraton maalissa
Kullervomaraton Joutsenossa 2014. (Kuva Jari Pouta)

Toivon, että voisin omia kokemuksia jakamalla motivoida muitakin ylittämään omia rajojaan. Ylläoleva kuva on ensimmäiseltä maratooniltani Joutsenosta vuodelta 2014. Olen juuri päässyt maaliin, itketti ja nauratti samaan aikaan. Juuri noiden tunne-elämysten vuoksi maraton kannattaa ainakin kerran juosta. Otetaan siis yhdessä se ensimmäinen askel ja aloitetaan harjoittelu. 

Ai niin, piti vielä sanoa sananet tuosta blogin nimestä. Juoksu ei tarvinne selitystä, mutta kulmilla tarkoitetaan meillä Imatralla kaupungin keskustaa, eli Imatrankoskea. Sitä se myöskin tässä yhteydessä tarkoittaa. Kulmilla siis ehkä törmäillään, jos sielläpäin satutte liikkumaan :)