Voimaa luonnosta

Olipa ihana viikonloppu! Ehdin tehdä tosi paljon juttuja ja tuli hyvä mieli kun sain valmiiksi asioita.

Sunnuntaina kävimme kahden juoksukamun kanssa kiertämässä Lääväkorven reitti Ruokolahdella. Reitti lähtee urheilukentän tuntumasta ja on n. 17,5 km pituinen.

Lääväkorven retkeilyreitti
Lääväkorven retkeilyreitti on paikoin haastava.

Reitti kulkee osin metsäteitä, osin polkuja ja osin kallioiden päällä. Paikoin on jyrkkiä nousuja ja laskuja, joissa voi käyttää apuna paikalla olevia köysiä. Joihin paikkoihin on rakennettu portaitakin.

Näkymä Myllykosken laavulta.
Näkymä Myllykosken laavulta.

Noin puolessa välissä reittiä on Myllykoski. Se on aivan upea paikka, jossa koski solisee metsän läpi. Paikalla on laavu, ja lähellä pääsee autollakin, jollei jaksa kävellä koko reittiä läpi.

Myllykoski laskee Syväjärveen.
Myllykoski laskee Syväjärveen.

Pysähdyimme koskelle hetkeksi ihastelemaan maisemaa ja nappailemaan kuvia.

Myllykoski kuohuu upeasti.
Myllykoski kuohuu upeasti.

Muuten emme kauheasti pysähdelleen maisemia ihastelemaan, mitä nyt sivusilmällä ehti vilkuilla. Pääsääntöisesti katse oli parempi pitää tiukasti polussa, jos ei halunnut kompastua :)

Meillä meni reitin kiertämiseen lähes 2,5 tuntia, sen verran hitaampaa maastossa on juosta kun sileällä. Reitti on pääsääntöisesti hyvässä kunnossa, paikoin pitkospuut ja sillat olivat jo melko lahoja, joten varovaisuutta kannattaa noudattaa.

Tämä vuodenaika on kyllä melkein parasta aikaa liikkua luonnossa. Ei ole vielä liian kuuma, aluskasvillisuus ei ole päässyt liian korkeaksi ja itikoita ei ole vielä riesaksi asti. 

Luonnossa liikkuminen on minulle ainakin tosi rentouttavaa, tapahtui se sitten kävellen tai juosten tai vaikka pyöräillen. Etelä-Karjalasta löytyy vaikka kuinka paljon upeita retkeilykohteita, kannattaa lähteä rohkeasti tutkimaan.

Luonnossa liikkuessa liikuntaa tulee ikään kuin huomaamatta ja samalla mieli saa lepoa. Minulla on paha tapa kasata liikaa tehtäviä ja mennä mukaan vaikka mihin, ja alan helposti käymään ylikierroksilla. Välillä myös ylikuumenen siitäkin, jos olen tosi innoissani jostakin.

Viime viikkoina olen tunnistanut itsessäni stressin oireita, jotka ilmenevät nukahtamisvaikeuksina ja keskittymiskyvyn heikkenemisenä. Olenkin nyt tietoisesti pyrkinyt vähän hölläämään. Ja liikkumaankin kevyemmin. Myös liian rankasta liikunnasta voi mennä ylikierroksille. Juu, se puolimaraton tähän väliin ei välttämättä ollut kaikkein fiksuin veto, mutta oikeastaan heti sen jälkeen tajusin, että nyt pitää vähän nostaa kaasujalkaa...

Polkujuoksu ja ylipäätään luonnossa liikkuminen rauhoittavat minua. Aamuisin on ihana kävellä metsässä kun linnut laulavat ja luonto rehevöityy päivä päivältä. Illalla on ihana seurata auringonlaskua ja tyyntyvää vedenpintaa, hengittää kesän tuoksua.

Joogassa hengityksellä on tärkeä rooli. (kuva Jouni Ikonen)

Joogan kautta olen oppinut tosi paljon hengityksestä. Ja sen tärkeydestä. Nykyään tunnistan stressin oireet myös omasta hengityksestäni. Tai pikemminkin sen puutteesta. Joogasta on myös ollut minulle iso apu stressinhallinnassa.

Rauhaa ja onnea teidänkin kevääseen! Nyt kannattaa lähteä luontoon ihmettelemään luonnon heräämistä ja lataamaan samalla omia akkujaan :)