Lapseton äiti sai kopin kierrepallosta! Erillainen kesä.

Että sitä pieni ihminen voi suunnitella ja suunnitella ja taas suunnitella tulevaa, nähdä kaiken valmiina silunsa silmin ja hymyillä jo etukäteen kuinka hienosti osaa asioita tulevaisuudessa hoidella. Newsflash! Pepulleen menee jos kauas tästä päivästä eteenpäin elää, koska mikään tulevaisuudessa ei ole sitä miltä se tästa päivästä katsellen näyttää. Tietty, voihan olla niinkin, että ihmiset elävät niin monotonista elämää (God forbid), että mitään yllätyksiä mahdollisesti ei tule ...ennekuin tulee.

Hän suunnittelee ...
Kirkas "rouge" haalean keltaiseksi ...pioneiden uskomaton muutosvoima ...symbolisoi elämää ja sen jatkuvaa muutosta :)

Tyttäreni Ranskaan lähdön perään alkoi minun sunnitteluni. Olin innoissani, Tampereella asuvan ystäväni Minna Marshin ideasta, ottamassa elämäni ensimmäistä Onnibussimatkan Snadiin Stadiin, Tom of Finlandin kenties jopa kontroversiaaliin näyttelyyn. Tämän vierailun yhteytedessä söisimme herkullisen lounaan maamme pääkaupungin runsaan annin joukossa, jossakin ihastuttavassa miljöössä, mieluiten sellaisen missä on hieman boheemia ja taidemaailman twistiä ja Maria Nordinin suunnitteleman kaltainen puutarhakeidas ympärillä, lasi kuohuvaa ja jotain kielen mukaansa vievää. Suunnittelinpa jopa vierailua kaimani Jutta Kuuren ihastuttavaan Taiga Colors (http://www.taigacolors.fi) butiikkiin Unioninkadulle. Jutan kaikki ihastuttavat tekstiilit ovat 100% Made In Finland suunnittelusta toteutukseen, mutta parasta liikkeessä on itse Jutta. Sellainen riemastuttava mielialan kohottaja ja suuri persoona. Näin kuinka kävelisimme keskellä Helsingin vilinää, rupatellen kaikesta mielenkiintoisesta ja kasvattavasta, istahtaismme kahville mielihalujen mukaan ja nauttisimme ohikulkevien ihmisten tarkkailusta ...hieman sellaista Hemingwayn Pariisin vuosien tunnelmaa hain mielessäni, aivan kuten niin suuresti rakastamassani kirjassa ...

“If you are lucky enough to have lived in Paris as a young man, then wherever you go for the rest of your life, it stays with you, for Paris is a moveable feast.”
Ernest Hemingway, A Moveable Feast 

...niinkuin näkyy, minä odotin ja suunnittelin kestohymy huulillani toitottaen itselleni, että nyt, väliaikaisesti lapseton äiti, nauti omasta ajastasi, syksy, tytär Ranskasta ja koulun alku palaavat nopeammin kuin uskotkaan. Koko tämän ajan minun  ja Robbie Williamsin Jumala on kiherrellyt partaansa, mutta varmasti nauttinut minun villistä, vilkkaalla mielikuvituksella höystetyistä mielikuvistani Pariisin ja Helsingin fuusioituneesta haavesekamelskasta siinä samalla.

Pieni punainen Pariisittareni ...valon tähdin :)

Tuli yksi kaunis Keskiviikko päivä. Kävin Kotkan torilla hakemassa marjoja ja vihanneksia, vein rikkoutuneita farkkuja ompelijalle torin laidalla (lämmin suositus kaikille ompelun ei-omakseen kokeville, edullinen ja taitava palvelu). Ompelijalta kiiruhdin Keittiöpuoti Purnukkaan hakemaan ihastuttavan keraamisen, jalustallisen kakkulautasen ja lasikannen sen päälle, taisi muutakin tarttua mukaan, mutta tuo oli ollut Annelta varuksessa jo tovin, kun minä tuolla keskikaupungissa vierailen kutakuinkin harvoin. Päätin siinä samassa käydä Pirjon luona Hemtexillä alennusmyynneistä hakemassa itselleni uudet tyynyt ja toivomani puhtaan valkoiset satiinilakanat. Sellaiset ihanat raidalliset mitä Hiltonin hotelliketju käyttää vuoteissaan. Olen aina ollut aivan hupsuna niihin HIltonin lomillani, ja suoraan sanoen lakanat olisivat usein olleet hyvä syy pysyä lomavuoteessa koko päivän ...no ainakin melkein. Nyt päätin investoida omiin "elämä on yhtä lomaa lakanoihin" sydämellisistä syistä, halusin miellyttää omaa ja toisen ihoa. Vielä oli vuorossa Musti&Mirri koska Ebba, muruni mun, ansaitsi uuden pesän, shampoon, ruokaa ja leikkikalun (luen tätä ääneen ja Ebba heiluttaa häntää vieressä nimensä kuullessaan). Jumalniemi oli hoidettu ja tietty matkalla kotiin ajoin ihana Onnenpensas-kukkakaupan ohi ...tai siis en ajanut ohi vaan kurvasin pienen punaisen "Pariisittareni" (Citroen C1, jos tuumitte) aidan reunaan ja lähdin metsästämään nopeakasvuista kesäköynnöskasvia ylä ja alaterassilleni sekä tietyy, pioneita. Kaiken väriset pionit, nuput auki korkeassa maljakossa ovat kesän huippuhetkiä. Olin ostokseni tehnyt, Pariisittareni nirskui ja narskui liitoksistaan, oli siis aika kotiutua.

Meille ...ihanat satiinilakanat, jo nukutun ryppyiset ...lohduttavat.
Kakkukuvun perässäjuoksua ...eikö olekin ihastuttava?
Näin se alkoi ...lohtu on Ebban lämpö.

Kotona kannoin ilahduttavat ostokseni sisälle. Päätin kuitenkin vaihtaa, minua vasten vauhkona tervetuliaishyppivän Ebban veden ensimmäiseksi ja AUTS! Oli kuin joku olisi tunkenut seipään kokoisen NEULAN pakarani ja reiteni välimaastoon. En päässyt alas ilman lamaannuttavaa kipua ja puolesta välistä ylöstulokin oli olympialaisluokan väännön tulos. En oikein tiennyt mitä ajatella, joten jatkoin puuhaamista ja kipu se vaan seurasi vaikka kuinka yritin jättää sitä matkasta. Annoin periksi, avasin Burana purkin ja jäin odottamaan kivun lievitystä. Sitä ei koskaan tullut. Torstain kärvistelin ja otin ystävien neuvoja vastaan samalla kun issiaksen ja välilevyn pullistuma diagnooseja sateli Facebook päivitykseni alle. Sain hyviä neuvoja, mutta kipuun ei auttanut mikään ja soitinkin Carean päivystykseen josta ystävälliseti otettiin minulle aika seuraavana päivänä terveysasemalle. Toinen uneton yö siis edessä ennekuin saisin kovasti odottamani kivunlievityksen.

Lantion alueen kivun lievitystä ...kiitos ystävät.

Perjantaina vietin 10 minuuttia terveysasemalla kunnes lähettivät minut päivystykseen Koksiin. Siellä lääkäri testasi liikeradat ja oli jo merkkejä siitä että oikea sääreni oli hieman tunnoton eikä nilkka toiminut samoin kuin vasen. Sain lihasrelaksanttipistoksen ja kipupiikin ja ohjeen pitää särkylääkkeiden anokset maksimissa viikonlopun yli ja ottamaan  akuuttiajan Maanantaina  jos tilanne ei parane. Kipu pysyi! Maanantaina aivan loistava lääkäri reagoi nopeasti ja taas "kotiseutumatkailin" suoraan ensiapulähetteellä Koksiin. Normaali kävely minulle on varsin nopea tempoista, mutta tätä ei voinut kunnolla edes kävelyksi kutsu, lähinnä laahustamiseksi. Jokainen askel oli kuin veitsellä olisi reiden yläosää viillelty ...olin vihdoinkin oman elämäni merenneito, enkä ollenkaan ilahtunut. Kaksi lääkäriä totesivat tilani, lähete magneettikuvaan ja epäilys välilevynpullistumasta mikä ei kuitenkaan näkynyt magneetissa heidän silmillään. En halunnut jäädä sairaalaan yön yli tarkkailuun, joten kotiin palasin hermokipulääkeresepti kädessäni. Hain tarvittavat apteekista ja menin kotiin tuijottamaan kauhusta lääkkeen tuoteselostetta ja tuumin, että olenko noin sairas! En sukaltanut lääkettä ottaa ja uneton yö numero viisi odotti minua. Aloin miettimään että kuinkakohan kauan pääni kestäisi tätä.

Nilkkaharjoituksia ...siellä se oikea pysyy kaveriaan kauempana eikä kuuntele emäntänsä käskyjä ...huoh.

Tiistai aamu ja puhelu tuli. Kirurgi puhelimessa selitti tokkuraiselle minulle, edelleen pedissä, että epätavallinen lateraalinen välilevyn pullistuma juurikanavassa ja, että tilanne on mahdollisesti sellainen, että leikkaus tehdään jo tänään ja mahdollista on myös, että Helsingissä jos Kotkassa ei onnistu ja jos en ole mitään syönyt tai juonut niin älä niin teekään. Olin kuin joku olisi läväyttänyt avokämmenellä kasvoihini. Sanoin kirurgille että minun on hurja jano ja minulla on pieni koira, en voi noin vain lähteä asioita järjestämättä. Kirurgin äänestä paistoi hymy ja hän vastasi; kurlaa sitä vettä, mutta toistan, älä juo sitä, ja hoida se pieni koirasi ja tule Koksin ensiapuun. Istuin tovin sängyllä ja mietin, että MIKSI, MITEN, MILLOIN ...give me a BREAK life!

Isä ja tytär lähettivät lohdutuskuvan. Kultaista ...siellä he tänään katsovat tämän kesän kodissa Portugalissa, koti-Ranskan ja Portugalin em-finaalin. Aikamoinen sattuma :)

Laitoin tyttäreni isälle viestin ja selitin asian ja pyysin häntä pitämään leikkauksen kevyenä asiana, kun hän tukee tytärtämme sen jälkeen, kun olen itse hänelle kertonut leikkauksen mahdollisuudesta. Hän hoiti asian pyydetyn kevyesti koska hieman myöhemmin tyttäreltäni tuli viesti, että "joo äiti, nuo on ihan pikkujuttuja nuo tuollaiset leikkaukset." Nyt piti enää vakuuttaa itse leikattava, yours truly.  Hiivin kivuissani ensiapuun ja minut otettiin heti tutkimukseen. Riemukseni oikeaan jalan liikerata oli petraantunut edellisestä päivästä ja juuri edellisenä päivänä minut tutkinut nuori lääkäri oli mukana huoneessa toteamassa saman. Siinä hetkessä päätimme, että jään seurantaan ja palaan kahden viikon päästä ortopedin tutkimuksiin. Olisi tehnyt mieli kiljua ja hyppiä helpotuksesta, mutta pidättelin itseäni. Kävimme rauhallisen keskustelun hermokipulääkkeen tarpeellisuudesta ja päätin, että menen kotiin, syön ja otan sen "pirun" pillerin. Haluan nukkua, olla levännyt, elää ilman kipua. Kipu oli ottanut minusta selätysvoiton ja olin valmis ihan mihin vaan, että saisin kivuttoman hetken ...edes hetken.

Hidasta etenemistä kohti tuomiota ...Carean ensiapu.

Nyt on Sunnuntai ...otin hermokipulääkkeen Tiistaina, tänään nostin kolmeen tablettiin päivässä. Minulla on edelleen kipuja, mutta ne alkavat häviämään kemian avulla jonnekin taka-alalle,  Luojalle kiitos. Niin ...niistä sunnitelmista vielä. Halusin pelata jalkapalloa ja aloitinkin harrastuksen tänä kesänä, lääkäri sanoi, että lempeää liikuntaa, jalkapallo ei kuulu niihin. Halusin viettää hieman erilaisemman kesäpäivän, YHDEN sellaisen, ystäväni kanssa, se ei VIELÄ toteudu. Halusin matkustaa rakkaan ruotsalaisen ystäväni Magganin luo Tukholmaan, mutta kiitos taivaat, nyt hän tuleekin minun luokseni. Ensi viikonloppuna minulla on suunnitelma kahden rakkaan ystäväni kanssa ...sitä en peru ja elämysmatkan järjestäjä on tietoinen tilastani. Hän lupasi ottaa kopin jokaisesta Kolmesta Leidistä tarpeen tullen ja on kohtalontoverina vaivani itsekin kokenut.

Lohtua kivun keskellä...ihanat Onnenpensaan pionit.

Jotkut suunnitelmat joutuvat hyllylle lopullisesti,  jotkut jäävät odottamaan parempaa hetkeä ja on suunnitelmia, mitä ei edes kannata tehdä. Elämä on jatkuva Flow eikä mikään siinä ole niin varmaa kuin muutos. Otin kopin elämän minulle heittämästä kierrepallosta ja sen positiiviset olen päättänyt pitää matkassa mukana. Vaivani sai hyvin nopean avun, kiitos kotikaupunkini Kotkan hienon terveydenhuollon toiminnan. Olen avun piirissä, saa fysioterapiaa osaavalta ihmiseltä ja olen siitä kiitollinen. Eilen ja tänään auriko paistoi ja koko Kotka eli Kansainvälisten Markkinoiden, Vaakku Rockin ja monen muun tapahtuman ansioista. En koe, että elämä potkisi sittenkään, se vaan tuo mitä sen tulee tuoda itsekullekin. Minulle tämä on pysähdyttävää ...mietinkin tässä hiljaa itsekseni, että kuinka paljon  tällaisista vaivoista on itseaiheutettuja, ei ainoastaan fyysisiä, mutta ihmismielen valtavan voiman tuloksia.

Tarttumapintaa kerrakseen takiaisilla ...mun rakas laituri elää rappeutumisen aikaa vanhan ystävänsä kanssa ...suloinen, ihana #munlaituri :) Bittersweet ...

Eilen kävin vierailemassa rakkaalla hengähdyspaikallani "mun laiturilla." Aikamoista symboliikkaa oli luvassa, ottaen huomioon minun ja laiturin historian sitten paluumuuttoni. Laiturin eteen oli asetettu poikkipuu kuin varoituksena ettei sille saa kävellä. Rakas laiturini, aivan kuten vanha uskottunsa, hiljaa itsekin rappeutuu. Yht'aikaa lohduttavaa ja surullista. Toivoisin niin, että tämä sydämeni vienyt näköalapaikka, mikä katsoo kohti kaikkea mitä niin suuresti rakastan, ja mistä niin paljon olen lohtua saanut vuosien varrella, saisi myös mahdollisuuden tulla korjatuksi ...jälleen, aivan kuin minäkin.

Elämä on arvaamaton mysteeri ...rohkeasti eteenpäin, sydämen palolla. Kaikki muu on tuhlausta.

Näillä mennään tämä kesä, pieni punainen pariisittareni visusti parkissa.

Jutta <3