Aamu meren rannalla

Runoilija ei tyydy yhteen teemaan vaan sisällyttää runoihin koko elämän(sä) ja myös kuoleman. Hän arvelee runojen kansanomaisen foorumin olevan lähinnä kuolinilmoitukset, myöntää ettei runoilla rikastu kuin hengeltään.

Mutta runoilla on merkitystä. Yhden ihmisen kokemukset ja tuntemukset maailman hädästä, ilo musiikista, luonnosta, lapsista, niihin voi samaistua moni, syntyy yhteinen kokemus sanojen kautta ilmaistuna.

Claes Andersson (s. 1937) on kirjoittanut yli kaksikymmentä runoteosta. Tämän Aamu meren rannalla -teoksen on suomentanut kirjailija Jyrki Kiiskinen (WSOY 2015). Alkuperäisen runokirjan nimi on En morgon vid havet.

Yksi teemoista on isän poissaolo, ensin sodassa, myöhemmin työelämässä. Runoilija tottui yksinäisyyteen eikä kaivannut isää, mutta toteaa myös että "poissaolosi, sotasi on yhä minussa". Hän miettii aserobotteja, miehittämättömiä pommikoneita, joukkoteloituksia, toivoo ettei rakennettaisi robottia, joka osaa kirjoittaa paremmin kuin hän itse.

Runot ovat surusta, ilosta, onnesta ja musiikista tehtyjä. Myös jalkapallosta ja lapsista, heidän lapsistaan."...tarvitsemme oikeasti niin vähän, vettä, ruokaa, hipun ymmärrystä, terveyttä, unta, pari ryyppyä ja Jonkun,joka pitää kädestä kiinni, kun rintakehässä myrskyää".