Kaikkein vähäpätöisin asia...

Kate Atkinsonin rikosromaanin Kaikkein vähäpätöisin asia on suomentanut Kaisa Kattelus ja hän onkin tehnyt hyvää työtä. Alkuperäinen teos ilmestyi jo 2006 ja suomennos 2013 (Schildts&Söderströms).

Taitavasti rakennetussa teoksessa on suuri joukko henkilöitä, joten alussa on vaikea hahmottaa, kuka olikaan kuka. (Lukupiirin mukavista rouvista eräs kertoi kirjoittavansa lukemiensa kirjojen henkilöiden nimet paperille muistin tueksi, toimiva ohje tämänkin kirjan kohdalla.)

Atkinson helpottaa lukijan mukana pysymistä kertomalla samoja asioita eri henkilöiden kantilta. Hämäräperäisin tavoin toimiva bisnesmies Graham Hatter tekee kuolemaa sairaalassa huijattuaan ihmisiä ostamaan asuntoja, joita on rakennuttanut surkealla työllä ja ala-arvoisilla materiaaleilla.

Tapahtumat sijoittuvat Edinburghiin, mustan huumorin varjolla kirjailija tuo esiin myös yhteiskunnallisia epäkohtia, kyseenalaistaa viranomaisten toimintaa ja on tavallisten ihmisten puolella. Päähenkilöitä ovat yksityisetsivä Jackson Brodie, kirjailija Martin Canning ja Grahamin vaimo Gloria, joiden elämät kietoutuvat oudosti yhteeen. Hauska, ei liian väkivaltainen dekkari, naistenpäivän hyvä valinta.

Toisen brittidekkaristin, Peter Jamesin kirja, Kuolema merkitsee omansa, on vuodelta 2015 (Minerva Crime, käännös Maikki Soro). Päähenkilönä on poliisi, Roy Grace, josta kertovia kirjoja on ilmestynyt jo kymmenkunta. Tässä on aiheena sarjamurhaaja, joten ei heikkohermoisille eikä tällaisille pehmoille kuin minä, mutta ihan kelpo tekstiä ja juoni on kiintoisa ja hyvin jännittävästi rakennettu. Myös henkilöt ovat mielenkiintoisia, mutta ehkä pitäisi lukea koko sarja, jotta kaikki jutut aukenisivat, kuten Royn edellisen vaimon salaperäinen katoaminen.

Kuppi kuumaa teetä ja hyvä kirja