KETUNKIVELLÄ

Helvi Hämäläinen syntyi Haminassa kesäkuussa 1907. Ritva Haavikon toimittamassa elämäkerrassa kerrotaan kirjailijan elämästä vuoteen 1954 (Ketunkivellä, WSOY 1993). Myöhemmin kirjailija alkoi pitää päiväkirjaa, joka ulottui 1990-luvulle asti ja julkaistiin 1994. Paitsi tietoa kirjailijan elämästä ja teoksien synnystä siinä on alussa paljon mielenkiintoista ajankuvaa myös pienestä merenrantakaupungista kaakkoisessa Suomessa.

Kirjailija Helvi Hämäläinen vuonna 1946, Helsinki, kuvaaja Matti Pietinen. Museovirasto, finna.fi

1900-luvun alun Haminassa Helvin perhe käy sunnuntaisin retkellä Mullinkoskella, Kaupungin ympyräkatuja nimitetään Isoksi sirkkeliksi ja Pikku sirkkeliksi, ja niitä asukkaat kiertävät kesäiltaisin ja solmivat tuttavuuksia. Kun perhe muuttaa Saviniemestä keskelle kaupunkia Ahtolan saunataloon, lapset saavat vapaasti leikkiä kaduilla, puistossa, Haminan valleilla...

Ahtolan pihapiiri on värikäs ja eloisa, siellä on valokuvausliike, yleinen sauna ja tilaussauna, kahvila ja makasiini, josta tuleva kirjailija löytää todellisen aarteen, kaksi pahvilaatikkoa kirjoja, jotka myös lukee. Kasperin jalokivet on pienoisromaani, joka ilmestyi 1953, sen tapahtumat sijoittuvat kirjailijan lapsuuden Haminaan ja henkilöt ovat silloisen saunatalon asukkaita. Ylen Elävässä arkistossa kirjailija kertoo teoksestaan

Ilmeisesti Helvi Hämäläinen tunsi itsensä enemmän runoilijaksi kuin proosakirjailijaksi ja hänet palkittiinkin Finlandia-palkinnolla nimenomaan runoteoksesta (Sukupolveni unta, WSOY 1987). Luonto on ollut kirjailijalle aina tärkeä, samoin kauneus, sen etsintä ja kokeminen, kauneuden tuoma ilo.

Helvi Hämäläinen on saanut kirjoittamisen kautta toteuttaa itseään, hän oli itse valinnut kirjailijan osan, ja kirjailijana hän oli ja on, sanoisinko, loistava, loistava Helvi Heleena Hämäläinen.

Haminan lipputorni, viimeistään 1912, sotilaita, kadetteja, kasakoita, ortodoksipappeja ja yleisöä tornin luona torilla. Museovirasto, finna.fi