Villivihanneskeittokirja

Viime vuosina on ilmestynyt useita tietokirjoja, joissa käsitellään metsistä ja niityiltä löytyvien kasvien käyttöä ravinnossa. Tämä Villivihanneskeittokirja on käännetty ruotsista ja sen kirjoittaja on Marlene Gustawson ja suomentaja Salla Korpela (Minerva Kustannus Oy 2017). Jos hakee kirjastotietokannoista aiheeseen liittyviä kirjoja, kannattaa käyttää tuota villivihannekset termiä, villiyrtit hakusanalla ei ehkä saa esille kaikkea aineistoa.

Suomessa, samoin kuin Ruotsissa, on voimassa jokamiehenoikeus, joten luonnonantimia voimme kaikki poimia, kunhan ei kyseessä ole rauhoitetut kasvit. Itse poimitut marjat, sienet ja kasvit eivät maksa mitään, ne ovat tietty usein terveellisiä ravintoarvoiltaan ja koska luonto hoitaa itsensä, niin kitkeminen ja kastelu jää pois.

Kirjan ruokaohjeista löytyy erilaisia leipiä, erilaisia mehuja ja muita juomia ja lisäksiä pieniä aterioita. Pientä hyvää -otsakkeen alta löytyy soseita, hedelmäpatukoita ja esimerkiksi mustikkanauhan ohje, joka oli minulle aivan uusi juttu. Mustikka- tai mansikkanauhat syntyvät marjamassasta, joka kuivatetaan hyvin alhaisessa lämpötilassa uunissa. Kiinnostava tapa säilöä marjoja. Ehkä terveellisempi vaihtoehto makeisille?

Monet ruuat näyttävät kuvissa myös hyvin kauniilta ja värikkäiltä. Tärkeää on tietysti osata tunnistaa luonnonkasvit, sama juttu kuin sienten kohdalla, erehtyminen voi olla kohtalokasta. Kasvien tunnistamiseen on olemassa myös hyviä opaskirjoja. Monilla kanttarelleja taitaa jo olla kerättynä koreissa, minulla mustikatkin ovat vielä metsässä.

Tämä ei ole villiyrtti vaan chilipaprika kirjavinkkarin parvekkeella