Unelma voi olla myös vuokra-asunto.

Asioilla on tapana järjestyä.

Niin tapahtui nytkin kun loputtoman pitkältä tuntuneen syksyn ja talven jälkeen saatiin vihdoin keväällä asunto myytyä. Lähdettiin suurin odotuksin kotia myymään ja ajateltiin sen menevän kaupaksi nopeasti, kohtuuhintainen rivarikolmio halutulta Alakylän alueelta kun puheiden mukaan oli monen unelma. Kiinnostuneita oli mutta monella oma asunto ensin myytävä alta pois. Kun päälle napsahti vielä taloyhtiön yllättävän kiireellä aikataululla hönkimä ikkuna- ja oviremontti ylimääräisine kustannuksineen, meinasi toivo loppua jossain kohtaa. 

Talvi kului  ja koko ajan ajattelin että kyllä sitä ensi kesänä asutaan uudessa asunnossa, tietämättä vielä missä. Jossain vaiheessa helmikuuta kävin yleisnäytössä katsomassa Sammonkadulle rakentunutta Lumo-taloa ja sen 5.kerroksen kattohuoneistoa. RAKASTUIN. Ja itkin sitä ettei meidän asunnosta ollut tullut vielä tarjousta eli ei voitu tehdä itse myöskään siirtoa vuokrakämpän suhteen. Asunto poistui vapaanaolevien listoilta ja mie oikeesti itkin pettymystäni ääneen. 

Kului pari viikkoa ja tuli maanantai. Asunto olikin palannut takaisin vuokrattavien joukkoon ja mie marssin jälleen kerran, veitseä haavassa kääntäen, yleisnäytölle. Näyttö vahvisti rakkaudentunnetta tuota omassa rauhassa kaupungin kattojen ylle jäävää valoisaa kaksiota kohtaan. En ollut koskaan nähnyt vastaavaa kattoterassia Saimaa-näkymillä ja kaikki tuo voisi olla meidän, jos vain saatais se tarjous. Ja sinä samana iltana se saatiin! 

Nyt kesäkuussa, vanhan asunnon avaimet on luovutettu uusille asukkaille ja myö ollaan asuttu unelmaamme jo reilun kuukauden ajan. Asunto on sisustettu ja hienosti kotiuduttu. Tuntuu hullulta miten keskellä Lappeenrannan keskustaa voi olla näin rauhallista. Jopa niin rauhallista että nukuin toissa yönä ensimmäistä kertaa yön terassilla. Keskiviikon juhlijoiden satunnaiset äänet sekottuivat lokkien nauruun ja aamuaurinko herätti lämmöllään. 

Täältä en halua koskaan pois.❤

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lauantaiterkuin, Päivi