Juhlittiin elämää ja 100-vuotiasta Suomea

Pääsin viime perjantaina apukäsiksi sekä vieraaksi äitini upean ystäväporukan järkkäämiin Suomi 100 -blondijuhliin. 

Juhlapaikaksi oli varattuna viimeistä kuuta avoinna oleva Skinnarilan Hovi. Skinnarilan Hovi on toiminut yhteistyössä yliopiston opiskelijoiden, kuin myös tavallisenkin juhlakansan kanssa tarjoten kauniita tilojaan illanviettoihin ja esimerkiksi häihin.

Saavuimme virallisesti seitsämältä alkaviin juhliin jo etuajassa, jotta ehtisimme kaataa tervetuliaisjuomat valmiiksi. Vieraita saapui kaiken kaikkiaan yli 50, joten myös sen verran täytimme laseja skumpalla ja lorauksella mustikkaista likööriä.

Blondijengi asettui riviin ja valmistautui toivottamaan vieraat tervetulleiksi kellon lähestyessä seitsämää. Mie olin pukeutunut mekkoon, joka oli ollut aiemmin vain kerran päälläni (RUK:n kurssijuhlissa vuonna 2016). Juhlapukuni on suloinen, ylhäältä tyköistuva, pohjaväriltään harmaanruskea, halterneck-tyylinen, mustaolkaiminen ja siinä on punertavia suuria tulppaaneja helmassa. Satuin jopa löytämään itsestäni kuvan ja liitän sen tuohon alapuolelle.

Miun tehtävä oli tarjoilla illan aikana alkujuomat, häärätä vähän pitopalveluemännän kanssa keittiössä ja kerätä astioita pöydistä.

Kaikki alkoi hienosti, kun tarjottimellinen skumppalaseja lähti kallistumaan uhkaavasti itseäni päin odotellessani vieraita kättelemään juhlien emäntiä. Kävipä siinä sitten niin, että skumpat kaatuivat iloisesti mekkoni kautta lattialle kastellen juhlapukuni kuin myös tanssilattian. Siitä onneksi selvittiin muutamalla vitsillä ja luutuilla. Kyllä vähän nolotti!

Kaikki olivat pukeutuneet hienosti ja uhkuen juhlatunnelmaa. Olin myös iloinen, kun tunsin osan vieraista äitini ja hänen ystäviensä kautta.

Porukka tuntui olevan hyvällä mielellä ja juhlatuulella. Se onkin mielestäni onnistuneiden juhlien salaisuus. Turha jöpöttäminen ei tee muuta kuin olon tylsistyneeksi. Juhlissa kuuluu rentoutua ja nauttia elämästä.

Käytyämme istumaan, emännät kävivät läpi kaikki vieraat. Oli mukava tietää, kuka tuntee kenetkin ja mitä vieraat tekivät työkseen.

Juhlien juomatarjoilu oli buffet-tyyliin ja järjestely toimi vallan mainiosti. Ihastuin makean raikkaaseen Blue Nun valkoviiniin. Kumma, etten ole sitä aiemmin maistellut!

Näiden Suomi 100 -pippaloiden menusta löytyi runsaan juomatarjonnan lisäksi maustettua perunasalaattia, sienisalaattia, etikkakurkkuja, marinoituja muikkuja, ruisnachoja, keitettyjä perunoita, karjalan paistia (jota itse maistelin härkis-versiona), karjalan piirakoita, munavoita, ruisleipää, graavilohta ja illallisen päätteeksi kakkukahvit. 

Illan kääntyessä myöhemmäksi meille esiintyi Skin Effect bändi, jonka laulajatuuraaja lauloi upealla asenteella. Rennosti ottava juhlakansa osasi nauttia rytmeistä ja korot kopsuivat niin, etten mie olisi loppuillasta enää pystynyt montaakaan askelta niillä jaloilla ottamaan.

Tässäpä onnistuneiden Suomi 100 -juhlien resepti: elämänhaluisia ja rentoja vieraita, huumoria, sopiva juhlapaikka, teemaa tukevat koristukset, selkeä ohjelma, ylipäätään vähän ohjelmaa, hyvää juomaa ja ruokaa, lipun lasku, musiikkia, rohkeita keskustelunaloituksia ja muutama yhteislaulu.

Se olis ciao ja kuulemiin! :)