Vaiettu arki?

Hiljaiseloa blogimaailmassa. Pääni pyörii pilvissä ja jäystän kynsiäni lyhyemmiksi pohtiessani ensi syksyä.

En voi kuitenkaan juuri nyt vaikuttaa mihinkään, millä olisi ensi syksyn ilmentymisen kannalta juurikaan vaikutusta. Voin vain keskittyä kehittämään itseäni tänään ja suunnitella arkeani niin, että se tuntuu mielenkiintoiselta. Ja toki tämän ohessa valmentautua tuleviin pääsykokeisiin.

Laitoin vuokra-asuntoni vapaille markkinoille ja ystäväni rohkaisi minua ajatukseen muutosta maalle. Asiat saivat äkkinäisesti uuden suunnan ja itse sain kaipaamiani vaihtelun uusia tuulia.

Toivon, että samalla kun siivoan mummolan pihaa, käyn kuuliaisesti töissä ja pidän yhteyttä höntsäfitness-chatissa ystäviini, kasvaisi kuntoni mahdollista pääsykoe-cooperia varten. 

Kotini nurkat ovat nyt ahtaan tuntuiset, sillä yli-innokkaana olen tulevaa muuttoa ajatellen kerännyt pahvilaatikoita valmiiksi asuntooni. Olisivatpa ne jo täynnä ja valmiita siirtymään uuteen kohteeseensa!

Haavailen myös yksinkertaistetummasta omaisuudesta ja sen myötä vähän helpommasta elämästä. Haluan kirjoittaa vielä joskus postauksen tavaroiden karsimisesta ja kuluttamisen vähentämisestä. Kaikkia hankintoja tulisi aina miettiä järjellä ja ainakin kaksi kertaa.

Löytyykö teistä kiinnostuneita aihetta kohtaan?

Sainpa päivitettyä tänne vähän kuulumisia. Näin rentoutuessani myönnän, että oon (jälleen) pohtinut viime aikoina sitä, kuinka paljon me tavalliset ihmiset saamme jakaa omaa elämäämme muille. Tai, saammehan me jakaa vaikka kaiken, mutta mikä on tarpeellista ja kuinka paljon toisia ihmisiä kiinnostaa, ennen kuin ylitetään se raja, että nyt tuo bloggaaja kerjää huomiota tai haluaa itsestään numeron. 

Eihän muiden mieleipiteistä edes pitäisi välittää.

Olisiko oloni toinen, jos kirjoittaminen ja bloggaaminen olisi oikea työni, ammattini?

Kuinka paljon haluan tuoda esille aitouttani, vai onko arvokkaampaa pitää se itselläni? Olisiko parasta näyttää itsestään enemmän ainoastaan tutuille ja läheisille vai tuoko elämääni merkitystä se, että voin jakaa ajatuksiani myös muiden niistä kiinnostuneiden kanssa? 

Alkaako itsekunnioitukseni arvo rapista, jos kuulutan ajatuksiani yleisesti vai lisäisikö julkisesti pohtiminen ja oman arjen suurempi esiin tuominen myös kirjoituksiani lukevien ihmisten ymmärrystä elämään ja mahdollisiin mielipide- ja arvoeroihin?

Kenties inspiroimiseen suuntautunut ote näkyy ulospäin ja luo lukijoihin lisää omaa inspiroituneisuutta?

Tämä miuta kiinnostaa somessa hyvin paljon - mikä on tarpeeksi, mikä on liikaa ja mistä sen voi tietää.

Haluan kirjoittaa asioita ylös ja hyvä motivaattori siinä on tällainen alusta, johon kirjoitukseni siirtyvät kronologisesti. Pidän myös siitä, että voin vaikuttaa kirjoituksillani jonkun toisen päivään positiivisesti tai pohtivaa ajattelua lisäten.

Haluaisin kirjoittaa vielä pohtivampaa tekstiä tästä julkisesti kirjoittamisen syistä, uhkista ja mahdollisuuksista , mutta jääköön se toiseen kertaan.

Ciao!