Hiski & Kusti , eli vähän koirajuttuja

Hiski ja Kusti, iskä ja poika. Teini-iskä ja vahinkolapsi. Majakka ja perävaunu, toistensa parhaat ystävät. Yhteensä parikymmentä kiloa iloa ja rakkautta, itsepäisyyttä ja itsenäisyyttä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Tässä ovat siis meidän perheet nelijalkaiset tyypit, rodultaan tiibetinspanieli.

Tiibetinspanieli on nimensä mukaisesti kotoisin Tiibetistä ja on yksi nykyroduista vanhimpia. Ne vartioivat luostareita tarkkaillen aluetta muureilta ja havaitessaan jonkun lähestyvän tekivät hälytyksen vartioiville tiibetinmastiffeille. Tiibetinspanieleiden tehtävänä oli myös luostareissa rukousmyllyn pyörittäminen. Näiden lisäksi tiibetinspanielit lämmittivät kylmissä luostareissa munkkien vuoteita ja pitivät heidät lämpiminä pitkien uskonnollisten toimitusten ajan piiloutumalla munkkien leveisiin hihoihin. Varsin kunniakkaita tehtäviä siis.

Rotuna tiibetinspanieli on itsenäinen ja ystävällinen seurakoira, jolla ei ole synnynnäistä halua rasittaa itseään palvelemalla isäntäväkeään. Tämä näkyy mm. siinä, että kouluttaminen vaatii aika paljon aikaa, hermoja ja huumorintajua. Tiibetinspanieli on avoin, iloinen  ja harvinaisen itsevarma kokoonsa nähden, Se ei vaadi jatkuvaa aktivointia, mutta ei myöskään väsy pitkilläkään lenkeillä. Rotuna se toimii hienosti niin kerrostalossa pienen kokonsa vuoksi kuin omakotitalossa vahtikoiran hommia tehden. Monilahjakkuus siis. 

Kusti
Hiski

Hiski tuli meille neljä vuotta sitten Double Eye Kennelistä. Olimme juuri joutuneet luopumaan vanhoista tiibetinspanieleistamme niiden sairastuttua, joten taloon tarvittiin tassuterapiaa. Hiski oli pieni musta pallero, täynnä tulta ja tappuraa. Suloinen pusukone, mutta täydellinen riiviö varustettuna erittäin terävillä hampailla. Ja noita hampaita käytettiinkin vuoden ajan aika aktiivisesti ja lähinnä meihin. Tottelevaisuus oli puhdas nolla, jopa niin täydellistä että koirakoulun opekin epäili tämän tapauksen olevan kuuro ( kuusi tuntia koirakoulussa ja täysi show päällä jokaisella kerralla. Ihmisenä siis se tarkkisluokan pahis). No onneksi ikä ja isyys ovat tehneet tehtävänsä, joten nyt meillä asuu periaatteessa ihan kiltti koira. Eihän se edelleenkään mitään tottele ja on tehnyt kerjäämisestä taiteenlajin, mutta sillä on suuri sydän ja se rakastaa ehdoitta. Rakastaa ehdoitta jokaista vastaantulijaa. Sellainen koira, joka halaa ja pussaa ja aamulla kömpii kainaloon.

Kusti onkin sitten oma lukunsa. Hiskin talviloman rakkauslapsi, iloinen vahinko. Sattui siis se klassinen ja vahinkopennut syntyivät kolme vuotta sitten pääsiäisenä. Tai itseasiassa ihmepennut, koska eläinlääkäri antoi 2 %:n mahdollisuuden sille, että mitään vahinkoa edes sattuisi. Onneksi morsian sattui olemaan samaa rotua, joten periaatteessa tässä ei käynyt kuinkaan. Kusti on täysi vastakohta isälleen, superkiltti nallekarhu joka ei kerjää, eikä leiki isoa pomoa. Kusti on harvinaisen itsenäinen ja vähän varautunutkin, eli sillon hellitään kun siitä itsestä siltä tuntuu. Ja itse asiassa siltä tuntuu aika usein. Kusti on myös aina iloinen koira, jonka häntä heiluu taukoamatta. Kaikki on ihanaa ja maailma on ihana. Ja tottakai, Kusti on ihana.

Ihan mahtavat koirat pienessä pakkauksessa. Haasteellisia tottakai, mutta ehkäpä juuri siksi niin täydellisiä. Uskomattoman persoonallisia ja fiksuja kavereita, jotka ovat kyllä vieneet sydämen kokonaan. Korvathan näillä on vain koristeena, mutta senkin asian kanssa oppii elämään :) 

Kuvat Ilona Mikkonen Photography

( kuvaussessio olikin jo taas oma lukunsa tyyliin kiitos ja anteeksi)