Upea talvipäivä ja yksi lämmittävä keitto

Loppiaisperjantain täydellinen sää vaati uhmaamaan pakkasta ja nauttimaan auringosta ulkona. Nautin toki enemmän kesähelteistä kuin Suomen talvesta, mutta onhan kunnon pakkanen ja auringonpaiste ihan parhautta. Koska asumme Mikkelin Anttolassa, parasta ulkoileminen on jäällä. Siispä aamiaisen jälkeen kasattiin kolme kerrosta vaatetta päälle ja sitten jäälle. 

Mutta first thing first, eli aamiainen. Arkiaamuisin aamiainen on mitä on, yleensä kupillinen jugurttia marjoilla ja take away-kahvi työpaikalla. Mutta viikonloppuaamiaisiin pitää panostaa, silloin ei ole kiire mihinkään. Radio Suomi,päivän lehti ja huolella valmistettu aamiainen.Voisiko olla parempaa? Perjantaina se oli itsepuristettua mehua (koska sitrussesonki), mutteripannulla keitetty kahvi ja kreikkalaista jugurttia marjoilla ja pähkinöillä. 

Paras mehu syntyy appelsiinista ja verigreipistä.
Jugurttia, marjoja ja pähkinöitä
Maitokahvi mutteripannulla..ihan parasta.

Sitten jäälle. Reilun parinkympin pakkanen ei tuntunut missään kun vaatetta oli tarpeeksi ja mikä hienointa, ei tuullut. Aurinko antoi parastaan ja kun luntakaan ei ollut kuin nimeksi, niin jäällä oli hyvä kävellä. Mutta varovasti piti mennä, kun liukastahan siellä oli. Melkein vähän harmitti kun en tajunnut ottaa luistimia mukaan, jää olisi ollut mitä parhain siihen touhuun. Kaunoluistimet eivät ole ehkä parhaat retkiluisteluun, mutta onhan niillä kiva vähän pyörähdellä jäällä. Oman elämänsä Kiira Korpena.

Oli taas niitä hetkiä kun kiitteli mielessään muutaman vuoden takaista muuttoa Anttolaan. Mikä hiljaisuus ja kauneus. Luonto on kotiovella ja sitä onkin oppinut arvostamaan ihan toisella tavalla. On puhdas Saimaa ja hienot metsät. Kaupungin keskustassa asuessa viikonloppuisin vähän shoppailtiin ja kahviteltiin. Nyt mennään metsään tai järvelle. Vapauttavaa.

Pakkanen on pukeutumiskysymys!

Ihan mahtava kävelyreissu. Pakkanen piti visusti muut liikkujat ainakin aamupäivän aikana sisätiloissa, joten oltiin ainoat uskaliaat jäällä. Piskitkin jäi kylmyyden takia kotiin, joten saatettiin venyttää reissua vähän aiottua pidemmäksi. Tiibetinspanieleilla on paksu turkki jonka kanssa kyllä pakkasessakin pärjää, mutta tassut onkin jo eri asia. 

Pakkaspäivä vaatii pakkaspäivän lounaan ja lämmin keittohan siihen on parasta. Perjantain lounaaksi valmistin maa-artisokkakeittoa, joka mun mielessä on jotenkin loppusyksyn sesonkiruoka mutta kun niitä kaupassa oli, niin miksipä ei. Onhan se nyt melkein maailman paras keitto. Tai kilpailee ehkä myös ykkössijasta. 

 

Keiton päälle vähän basilikaöljyä ja rapeaksi paistettua prosciuttoa ja kyytipojaksi paahdettua ruisleipää. Jo vain :) Hyviä ohjeita löytyy googlettamalla ( mm. Maku-lehden resepti on hyväksi havaittu), omani on sekoitus sieltä ja täältä, siksipä siitä ei varsinaista ohjetta omasta takaa ole.