Miten elää muumimaisen vapaasti?

Luin vuosia, vuosia sitten Anna-lehdestä Asta Lepän kirjoittaman tekstin "miten elää muumimaisen vapaasti?". Muumit eivät ole koskaan oikein kolahtaneet  minuun, mutta tämä teksti herätti niin paljon ajatuksia, että otin sen talteen ja edelleen palaan siihen aika ajoin. Koska näissä sanoissa on aika hyvät tienviitat elämään. Ehkäpä Sinäkin saat näistä ajatuksista voimaa arkeen ja elämään, koska 

Itse asiassa jokainen päivä on sunnuntai - kaikelle avoin, vapaa ja mahdollinen. 

Käy hyvin päinsä, että on koko ajan sunnuntai. Niinpä! Miksi ei kävisi? Miksi se olisi väärin? Eihän elämä ole moralisoimista. Sen kun ottaa lasin whiskyä, jos mieli tekee. Sen kun rakastuu tuhat kertaa ja tekee sata lasta kuten Mymmeli. Sen kun suuttuu, jos suututtaa. Ja välillä on saatava olla yksin. Tai lähteä pois.

Näet,elämä on hyvin kummallista ja oikuttelevaa: joskus karusellin kilkatusta, joskus kymmenellä boforilla ärjyvää myrskyä. Se mikä yöllä näytti uhkaavalta, muuttuu päivänvalossa herttaiseksi ja kiltiksi. Se, mitä aluksi inhosi, onkin jonakin päivänä ihanaa, ystävällistä ja herkullista.

Elämä on ennenmuuta vapautta. Jokaisen elämä on sen elämän mittaisesti vapaata. Hyödyksi ja järjestykseksi riittää kyky rakastaa. Kun rakastaa, osaa ottaa toisetkin huomioon. Ja kun on omatunto, ei muuta tarvita.

Mutta vasta tunteet tekevät vapauden käsinkosketeltavaksi. Omatunto, joka rajoittaa. Empatia, joka saa  myötäelämään. Rakkaus, joka saa kaipaamaan. Kiintymys, joka saa palaamaan takaisin.

Jokainen on Joku ja vain tuo Joku. Kukaan ei voi olla Toinen, ei vaikka miten haluaisi. Niin se on. Ei pidä yrittää olla jotakin muuta kuin oma itsensä, eikä odottaa muiden olevan sellaisia kuin kuvittelee. Odotuksista on seurauksena vain pettymystä. Sitä paitsi niillä on vakava taipumus kasvaa päivä päivältä yhä suuremmiksi ja suuremmiksi. 

Ei, on löydettävä oma kolo, oma nimi ja oma tie, vaikka kuinka tyhmän ja surkean näköiset tahansa. Siihen pitää kasvaa, se maailma pitää itse löytää. Ja jotta se on mahdollista, on lähdettävä ja kasvettava kokonaiseksi - siihen, että osaa olla yksinkin, jos elämä niin päättää, että osaa ottaa vastaan ja päästää irti tarvittaessa, että osaa surra ja kestää vaikeuksia.

Kaikki se - murhe ja nautinto, suru ja ilo - panee miettimään, millä loppujen lopuksi elämässä on merkitystä, mikä loppujen lopuksi on todella tärkeää.

Vasta sitten kun maailma on yhtä kuin tämä hetki, elämä on jotenkin täysipainoista ja ajatonta, elämää enemmän an sich. Silloin jokainen aamu on kuin uusi portti, joka johtaa Uskomattomaan, Mahdolliseen, uuteen päivään, jolloin saattaa tapahtua mitä tahansa, ellei vain kellään ole ole mitään sitä vastaan.

Niin, tämä kakku. Sillä ei varsinaisesti ole tekstin kanssa mitään tekemistä. Paitsi, tekeehän pala kakkua aina elämän vähän paremmaksi. 

( Teksti & ajatukset Asta Leppä, Tove Jansson)