11 juttua minusta - tätä ette tienneet

Sain blogeissa kiertävän 11 juttua minusta -haasteen KIRSIkankukkia -blogin Kitiltä. Tässä siis 11 juttua minusta, tulee samalla esiteltyä itseä, jotta tiedätte kuka täällä kirjoittelee.

Meren rannalla.

 

PERHE Olen suurperheen äiti. Lapsia meillä on viisi, kaikki poikia. Nuorin on neljävuotias ja esikoisen ripillepääsyä juhlimme ensi kuussa. Moni on lapsilukua hämmästellyt, kauhistellutkin, että noin paljon! Kaikenlaista on kysytty ja kysymyksiin on vastattu mitä on viitsitty, mutta sen sanon, että syy lapsimäärään on hyvinkin yksinkertainen: rakkaus.

Poika ja meri.

PUOLISO Mieheni kanssa olemme pitäneet yhtä teinivuosista asti. Eli todella kauan. Kohta on taas hääpäivä käsillä, se on jo seitsemästoista. Niin paljon on yhdessä nähty ja koettu, myötä- sekä vastamäkeä - kuten elämään kuuluu. Mieheni on minun toinen puolikas, tukipilarini ja peruskallioni. Vaikka taivaalta sataisi p***aa, on yksi, joka pysyy rinnalla, ihminen, johon voin luottaa. Kaikessa. Rakastan Sinua <3

Elämäni rakkaus.

TYÖ Mieheni on toiminut yrittäjänä lähestulkoon aina. Hänen elämäntyönsä Rakennustyö Hostikka Oy on minunkin työpaikkani. Vastaan toimistotöistä, hoidan juoksevia asioita ja avustan tarjouslaskennassa. Välillä pääsen myös kuorma-auton tai pyöräkuormaajan rattiin. Pidän työstäni suuresti, vaikka tämä onkin tällaista 24/7-hommaa tauotta.

Esittelykeikalla.

VALOKUVAUS Kamera kulkee mukanani lähes kaikkialle. Rakastan valokuvaamista. Minä olen se, joka hihkuu toisille "hei näettekö nuo upeat pilvet! Katsokaa minkä värinen taivas on!" Voin ajaa kilometritolkulla etsien sopivaa paikkaa kuvata auringonlaskua, saatan herätä kukonlaulun aikaan vain siksi, että näkisin auringonnousun. Ja kun kuvaan, kuvaan paljon ja monesta suunnasta. Taannoin minut bongattiin ojan pohjalta kyykkimästä. Ei ollut pissahätä iskenyt, kuvasin tupasvilloja.

Vaaleanpunaiset juhannusruusut auringonlaskussa.

KORKKARIT Ai että miten rakastankaan korkokenkiä!! Voitte uskoa, että niitä minulla on paljon... Mielelläni kuljen korkkareissa, vaan välillä on pakko taipua - työmaalle niillä ei mennä. Eikä ne muutenkaan niin kätevät aina ole, joten pakko välillä sujauttaa tennarit tai kumisaappaat jalkaan. Korkojen kopina on kovin naisellista <3

Korkkareita <3

HUULIPUNA Siinä yksi, johon on kehittynyt suorastaan riippuvuussuhde. En mene mihinkään ilman huulipunaa, paitsi silloin, kun kiireessä unohtuu. Olen minä monesti kääntynyt takaisin hakeakseni huulipunan mukaan, sillä ilman on olo suorastaan alaston. Viikon sisällä kahdesti olen ostanut kesäksi vähän vaalempaa huulipunaa. Molemmilla kerroilla olen kotona saanut todeta, että ostinpa samanlaisen kuin jo ennestään oli... Kertoo jotain huulipunien määrästä.

Huulipunafriikin tuplashoppailut.

KAUNEUS Meikki on toinen, jota ilman en lähde kotiovesta mihinkään. Ja hajuvesi, sitä pitää aina suihkaista. Diorin meikkituotteet ovat suosikkejani. Toki äärimmäisessä hädässä en tällaisia ajattele. Olen ollut saattajana ambulanssissa ja silloin oli todellakin meikit ja huulipunat viimeinen asia, joka mieleen tuli, mutta ei siitä sen enempää.

LAUKUT Niin laukut. Suuri intohimoni kohde. Erityisesti Louis Vuitton on lähellä sydäntäni, laukkujen määrää en edes kehtaa tunnustaa. Mieheni teki minun laukuille eteiseen oman hyllyn, siinä ne odottavat jokainen käyttövuoroaan. Tosin ei ne kaikki siihen hyllyyn mahdu. Huivikokoelmasta en sano mitään...

Vuittonia...

ISOT VEHKEET Tällä tarkoitan nyt isoja työkoneita, kauhoja, dumppereita ym. Erikoinen nainen olen, sillä tykkään katsella työkoneita ja erityisesti tietysti kuvata niitä. Muuntajat, sähkötolpat ym. ovat myös ihasteluni kohteena.

Caterpillar

MERI Meri on elementti, josta pidän suuresti. Siis silloin, kun ei tarvitse olla siellä aalloilla tuulen riepoteltavana. Tulen herkästi merisairaaksi. Mutta katsella voin vaikka kuinka kauan. Ja meren tuoksu, ai että! Ihana tunne aina kevään koittaessa aistia meren raikkaus, kun jäät ovat lähteneet.

Meri <3

ASUINPAIKKA Tätä kirjoittaessani havahduin huomaamaan, että olen asunut Virolahdella kohta kaksikymmentä vuotta. Siis puolet elämästäni!! Kamalan tästä havainnosta tekee se, että enhän minä edes viihdy täällä. En tunne minkäänlaista kotiseuturakkautta asuinkuntaani kohtaan, en niin mitään. Olen kuullut monen kertovan, että tänne on muualta muuttaneen vaikea kotiutua. Allekirjoitan tämän. Näinä vuosina olen saanut täältä kaksi ystävää ja erittäin rakkaita ovatkin. Kaveripiiriä en ole onnistunut luomaan itselleni, kaikki yritykset tämän asian eteen on kuivahtaneet. Hyvänpäiväntuttuja kyllä on, mutta on sitten niitäkin, jotka tunnistaessaan minut kiertävät kaukaa ja kääntävät selkänsä, jos voivat. Itse olen niin julkea, että katson heitäkin suoraan kohti, katsetta hakien, välillä sitten joutuvat moikkaamaan. Osa naapureistakaan ei tervehdi. Elä näiden kanssa sitten. Sydän kaipaa kaupunkiin, mieli meren rannalle. Merenrantakaupunki, se olisi niin minun paikkani.

Tuossa jotain minusta, tällainen minä olen. Kaikkea kaunista rakastava, herkkä nainen. Välillä elämän kolhima, mutta aina olen jaloilleni noussut. En haasta ketään mukaan, mutta toivon, että kaikki jotka haluavat, nappaavat tästä kopin ja kirjoittavat itsestään 11 asiaa. Mielelläni luen.

Kaikkea hyvää päivääsi! <3