Aina ei jaksa kohdata. Onko pakko, jos ei tahdo?

Kuten olette saattaneet huomata, olen puheliasta sorttia. Siis hyvällä tavalla mielestäni. En ole sitä tyyppiä, joka suuna päänä huutaa toisten puheen päälle eikä anna suunvuoroa. Olen se, joka tykkää kuunnella ja jolle puhutaan ja jonka takana asiat myös kestää. Mutta aina ei jaksa eikä halua, en edes minä.

Mutta kun sitä sattuu olemaan myös kohtelias ja välillä ehkä liiankin kiltti, niin sitten sitä joutuu väistämättä kohtaamaan ihmisiä vaikka ei haluaisi. Tätä sattuu onneksi erittäin harvoin, yleensä kuuntelen mielelläni ja vaihdan sanan jos toisenkin.

Tilanne voi tulla eteen vaikka odotustiloissa lääkärin vastaanotolla, odottaessa vuoroa johonkin, bussissa tai ihan vain silloin, kun on äärimmäisen huono päivä etkä haluaisi puhua kenellekään. Haluaisit vain istua ja vajota synkkyyteen tai jännitykseen, tilanteesta riippuen. Tai sitten vain yksinkertaisesti vituttaa liikaa.

Ja juuri silloin, kun vähiten haluaisit, hän saapuu paikalle. Ihminen, joka haluaa keskustella. Ei riitä, että häntä tervehtii ja hänelle vastailee lyhyesti, sillä hän on päättänyt, että nyt jutellaan mukavia. Taannoin jouduin tällaiseen tilanteeseen hetkellä, jolloin olisin mieluiten istunut ihan hiljaa ja miettinyt lähinnä elämän tarkoitusta ja sen rajallisuutta, olisin uinut aika syvissä vesissä.

Jouduin siis pakosti kohtaamaan ja keskustelemaan, koska en halua olla ketään kohtaan epäkohtelias. Aiheena hänen tapaturma ja siihen johtaneet syyt ja kaikki mitä sen jälkeen tapahtui, sairaskertomusta ikäihmisten tyyliin siis. No puhuimme kyllä kengistäkin, Parikat saivat huomiota. Viimein sain huokaista, kun hänen vuoronsa tultua sain jäädä yksin.

Mutta arvatkaapa mitä? Yllättäen aika olikin mennyt nopeasti juuri tuon tuntemattoman ihmisen ansiosta, hetkeksi sain unohtaa huoleni ja sain muuta ajateltavaa. Mietin, että tälläkin tapahtumalla täytyi olla syvempi merkitys. Täällä me ihmiset olemme toisiamme varten, toinen toista kannattaen. Kului vartti, ovella kolisi. Nainen tuli varta vasten vielä toivottamaan tsemppiä ja hyvää päivänjatkoa. Jäi hyvä mieli. Kannatti kohdata, vaikka luulin etten halunnut.

Katariina <3