Elämän välitilassa - raskaat viikot

Muutama päivä sitten kerroin teille suuresta muutoksesta, joka elämääni on tulossa - muutto Kotkaan. Jos juttu meni ohi, pääset lukemaan sen tästä linkistä.

Koen olevani nyt jonkinlaisessa välitilassa, elämänvaiheessa, jossa ajelehdin tunteiden myllerryksessä. Vaikka muutto on kauan odotettu asia enkä ole nykyiselle asuinpaikkakunnalle juurtunut, on se silti tällaiselle tunneihmiselle aika iso asia. Ei, katumapäälle en ole tullut. Fyysisesti asun vielä muutaman viikon Virolahdella, mutta henkisesti olen jo muuttanut. Ainakin melkein. Kuten sanoin: välitilassa.

Kaksikymmentä vuotta olen elämästäni täällä asunut eikä kamalasti ole käteen jäänyt, vain muutama ystävä ja hapanvellinkeittotaito. Se on kuitenkin pitkä aika - itse asiassa puolet minun elämästäni. Mieti, puolet! Ei ihme, että herää tunteita ja kaikenlaisia ajatuksia nousee mieleen.

Eilisen kauppareissun jälkeen ahdisti niin kovasti, että piti soittaa äidille. En edes tiedä olotilan perimmäistä syytä, liekö stressiä vain. Itkuhan siinä lopulta pääsi. Tuntuu niin hölmöltä tällainen tunteilu, sillä olenhan minä menossa kohti unelmieni täyttymystä. Kaunis koti, perhe ja rakas aviomies rinnalla. Pakkasin tavaroita, laatikollinen Vuittonin huiveja sekä iso kasa takkeja ja mekkoja. Vein kuorman illalla Kotkaan, virittelin jouluvaloja ja fiilistelin. Ihan mieletön onnellisuuden tunne valtasi minut ja taas olin kyyneleet silmissä. Tuntui niin Kodilta, isolla k:lla.

Porrastasanteen jättilyhty. Sisälle tulee vielä jouluinen asetelma, kunhan aika on kypsä ja minä ehdin toteuttamaan.

Lopulta tunnemylläkkä johti migreeniin ja päädyin peiton alle sohvalle. Tuli nyt sitten sekin koettua ensimmäisen kerran uudessa kodissa. Ei olisi kyllä niin väliksi ollut.

Sohvan pohjalla karvapeiton alla.
Synkissä vesissä, migreenin syvin olemus. Hämärässä on siedettävämpi olla.

Ihan mieletön määrä on kaikkea järjesteltävää ja hoidettavia asioita. Ja kun on ensimmäistä kertaa asialla, niin lasten koulun vaihtaminen aiheuttaa minulle huolta, kun en tiedä kuinka toimia. Kaikki on kuitenkin nyt hyvin, on ilmoittauduttu ja tutustumiskäynnit sovittu. Tulevan koulun rehtori kiteytti asian eilen heti ensimmäisessä lauseessaan: "Ei hätää, kyllä nämä tästä järjestyvät." Tuli hymy huulille. Hyvää tuulta Kotkasta.

Joulu on ihan pian ja silloin minä olen viimeinkin kotona - kotkalainen.

Katariina <3