Hääpäivänä

Tänään on hääpäivämme. Naimisiin menimme vuonna 1999, joten siitä tulee kuluneeksi jo 17 vuotta. Se on pitkä aika.

Noihin vuosiin mahtuu niin paljon. Näkyvimpänä merkkinä kuluneista vuosista ja eletystä elämästä on viisi lasta, meidän pojat <3 Kaikissa samaa, mutta jokainen omanlaisensa. Jokaisessa heistä näkyy piirteitä meistä vanhemmista. Ihanaa, mutta toisaalta myös pelottavaakin. Kuluneista vuosista näkyy merkkejä myös allekirjoittaneen naamassa sekä kropassa, mutta ei puhuta niistä nyt...

17 vuotta tekee yhteensä 6205 päivää. Näistä yhtäkään en vaihtaisi pois, mutta kaikkia en mielellään muistele. Tiedättekö sen tunteen, kun toisen naama ärsyttää? Kun tekisi mieli paiskata tiskirätillä? Jos sanot, ettet tiedä, niin en usko. Tai sitten olette hyvin tuore pari ja kaikki on vielä niiiiin ihanaa ja sopuisaa. Tulee hyviä päiviä ja sitten myös niitä huonoja - päiviä, jolloin tekisi mieli heittää hanskat tiskiin. Ei pidä pelästyä, niin sen kuuluukin mennä. Ei ole elämä pelkkää shampanjaa ja vaahtokarkkeja. Kuten laulussa sanotaan, myrskyn jälkeen on poutasää. Se pitää paikkansa. Ei niin pitkää ylämäkeä kuljettavana, etteikö alamäkikin tulisi. Ei niin jyrkkää mutkaa, etteikö sen takaa suora löytyisi - ennen seuraavaa mutkaa. Sellaista elämä on. Kovinhan se kävisi tylsäksi, jos pelkkää tasaista suoraa pistellä pitäisi.

Kiireistä on elämä tällä hetkellä, sanovat, että nämä on ne ruuhkavuodet nyt. Olen onnellinen, erittäin onnellinen. Elämä on hyvä juuri tällaisena, rakkaiden ihmisten ympäröimänä. Minulla on ihana mies, parempi ei voisi olla. Hän on kaikkeni, tukipilarini ja sydämeni toinen puolikas. Hän, joka tyynnyttää myrskyn. Hän, joka pysyy rinnalla. Hän, joka pelastaa pahimmastakin pulasta. Hän, joka rakastaa. Aina. Ja niin minäkin rakastan häntä. Aina.

Hääpäivänä 2015

Tänä vuonna hääpäivän juhlistamiseen ei sisälly mitään erityistä. Lasilliset kilistimme jo eilen, ehkä tänään toiset - vaahtokarkit odottavat pöydällä. Sydämen muotoiset. Tiskirätti on tänään viuhunut. Ei kuitenkaan kohti puolison naamaa. Viikon kuluttua olevat esikoisen rippijuhlat asettavat paineita siivousrintamalle. Yhdessä me niistäkin selvitään. Kuten aina.

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Yhdessä <3

Minä rakastan sua yhä totta on tänään
vaan enemmän, enemmän se tarkoittaa

-Katariina-