Hammaslääkäri - kauhujen tuoli?

Kaksi on paikkaa vähemmän mukavaa, johon ei mielellään mene - toinen on gynekologi ja se toinen hammaslääkäri. Nyt oli vuorossa hammaslääkäri.

Kaikki, jotka ovat minun ikäluokkaa ja aikanaan kohdanneet yläasteaikaisen hammashoidon Ruissalossa, tietävät miten karua kohtelua voi asiakas saada. Ei vaan nykypäivänä kävisi sellainen halveeraus ja v**tuilu. Silloin 90-luvun alkupuolella ei kai osattu niin valittaa ja tyydyttiin kohtaloon. Traumat jäi liian monelle, myös minulle. Lisäksi olen kokenut oikomishoidon 80-luvulla. Viimeksi mainitusta ei ole huonoa sanottavaa, mutta silloinen tietämys ja konstit oli toiset, joten tänä päivänä minulla on pari pysyvää hammasta vähemmän kuin muilla. Eivät muuten olisi legot suuhun mahtuneet. Lajitovereita niukemmasta hammasmäärästä johtuen olen vältellyt sen viimeisen viisaudenhampaan poistoa. Niitäkään kun ei minulle ole suotu kuin kaksi.

Naputtelin luuriini Kotkan Hammaslääkärikeskuksen (Med Group) numeron. Sieltä vastasi niin ystävällisen ja rauhallisen ääneen omaava nainen, että kauhu karisi olkapäiltäni kuin vesi hanhen selästä. Ajan sain nopeasti Karhulan toimipisteeseen hammaslääkäri Ina Poutaselle. Onneksi odotusta ei montaa päivää kestänyt, hermo siinä olisi piukalla ollut.

Highway to hell? Ei sentään.

Puhelimessa kohtaamani ystävällisyys jatkui odotustiloissa. Koska olin ensimmäistä kertaa kyseisessä lääkärikeskuksessa, sain täytettäväksi esitietolomakkeen. Selviydyin hienosti, muistin jopa oman nimeni ja syntymäaikani. Jännitys kasvoi käsikädessä seinäkellon sekuntiviisarin etenemisen kanssa. Ajan kuluminen kun johti väistämättä siihen seikkaan, että kutsu kävisi hetkenä minä tahansa. Joskus voi käydä niinkin, että siinä odotellessa ehtii myös rauhoittua. Yllätyksekseni olin lopulta aika cool.

Jännän äärellä. Todellakin.

Kutsu astua vastaanottohuoneeseen aiheutti hetkellisen piikin syketasoon. Mutta vielä ne jalat kuitenkin kantoivat. Nuoruusvuosien hammaslääkärikauhut unohtuivat välittömästi tavatessani lääkärini. Hän oli myös ihanan nykyaikainen ja ymmärsi, että bloggaajan kuuluu saada kuvata. Pyysi kertomaan aina kun haluan kuvata, niin hän voi keskeyttää siksi aikaa. Täydet pisteet.

IIIIKK!!!
Aurinkolasit kuuluvat kalustoon.

No eihän siellä ollut yhtään kamalaa eikä mitään pelättävää. Lääkäri koko ajan kertoi mitä tapahtuu ja ilokseni huomasin, että odotushuoneeseen karissut jännitys pysyi siellä mihin oli jäänytkin. Mutta sitten tuli ne sanat, joita en olisi halunnut kuulla: "otetaan tuo viisaudenhammas pois". No eihän siinä sitten mitään, kai tuo jo joutaa. Ja löytyi sieltä myös yksi pieni reikäkin, joten uusi reissu tulisi olemaan tosiasia.

Otettiin hammaslääkärin kanssa yhteiskuva.
Lopuksi vielä röntgeniin.

Reippaasti varasin ajan paikkausta ja hampaanpoistoa varten. Olin vieläpä niin rohkea, että ajattelin hoitaa kaiken kerralla kuntoon. Sitä vaan jäin miettimään, että miten naama toimii silloin, kun puudutetta on laitettu molemmin puolin leukaa. Vähemmän viisasta oli varata se aika Meripäiväviikolle, päivää ennen avajaisia ja muutenkin olin sinä päivänä Vantaan suunnilla ajohommissa. Ei muuta kuin puhelin käteen ja perumaan aika. Tilanne on nyt se, että tämän elokuun aikana pitäisi mennä. Vielä en ole aikaa varannut, luulevatkohan he minun jänistäneen?

En edelleenkään tiedä kumpi on pahempi paikka, gynekologi vai hammaslääkäri. Mutta se jaksaa huvittaa aina, että joskus parikymmentä vuotta sitten gynekologilla käydessä lääkärini sanoi pelkaavänsä ja inhoavansa yli kaiken hammaslääkärikäyntejä. Tuli silloin itselle sellainen ähäkutti-fiilis.

Katariina <3