Juhannusviikonloppu

Minä, joka kerroin olevani aina myöhässä, olin jälleen ajoissa liikkeellä. Nimittäin siirryimme juhannuksenviettoon mökille jo keskiviikkona. Tämä oli aivan poikkeuksellista, yleensä olemme päässeet perille vasta aattona. Ajatelkaa sitä operaatiota, kun seitsemänhenkinen perhe muuttaa majaa viideksi päiväksi toiseen osoitteeseen! Ja syödäkin täytyy. Onneksi olin ollut tässäkin hommassa ajoissa ja käynyt täyttämässä jääkaapin turvoksiin edellisenä iltana. Hyvä minä.

Juhannusaaton aamu valkeni hyvän sään aikaan. Kävimme venereissulla Haminassa syömässä jäätelöt.

Juhannusaaton pilviä.
Kuskini mun <3
Matkan varrelta. Taustalla Haminan syväsatama.
Perävana

Tuon reissun jälkeen alkoikin sitten kerääntyä pilviä taivaalle ja aurinko meni piiloon. Koleaakin oli. Eli varsin tyypillistä juhannuskeliä. Toki kävin kameran kanssa kierroksella mökin ympäristössä, seuraavaksi kuvia:

Ruohosipulia kasvaa rannalla paljon.
Lemmikkejäkin löytyi.
Rannan kasvillisuutta, niin kesäistä.
Kimalaisen kesäkiireet.
Perhonen ja kimalainen sulassa sovussa.

Ja koska kätevä emäntä loihtii herkkuja pöytään myös mökkiolosuhteissa, niin pitihän sitä minunkin yrittää. Kaupasta valmis torttupohja. Kostutus mehulla. Päälle purkillinen Pilttiä, makuna paratiisisose. Soseen päälle vispattu kerma ja siihen päälle purkillinen säilykehedelmiä. Toimii! Kiitollinen olin valmiista torttupohjasta, nimittäin usko meinasi loppua kesken jo kerman vaahdottamisessa käsimenetelmin.

Juhannusaaton hedelmätorttu.

Lipunnosto illalla juhlistamaan yötöntä yötä on aina ollut minulle tosi tärkeää. Meillä on mökilläkin lipputanko ja huolehdin aina, että lippu tulee myös pakatuksi mukaan. Voi sitä juhannusaattoa jokunen vuosi sitten, kun isäntä veti lipun salkoon erehdyksessä jo puolilta päivin. Minä puolestani vedin herneen nenääni ja kävin hilaamassa lipun alas laittaakseni sen sinne illalla takaisin, kuten asiaan kuuluu. Että niin tärkeää se on. Tällä kertaa lipunnosto käynnisti myös vesisateen.

Juhannuskokko kuuluu tärkeisiin perinteisiin ja niin se poltettin myös tänä vuonna. Hienosti näkyi kokkoja muillakin rannoilla ja saarissa.

Juhannuskokko
Poikien pikkukokot, jokavuotinen perinne tämäkin.

Juhannuspäivä valkeni erittäin sumuisena. Sankka sumu hävitti horisontista kaikki saaret. Ja aika viileääkin oli... Kävin kuitenkin ulkoiluttamassa kameraani, joten lisää kuvia:

Sumua.
Lisää sumua...

Tarpeeksi kauan kun jaksaa istua ja odotella, niin luonto saattaa tarjota kuvattavaa. Tällä kertaa onnisti (tunnin istumisen jälkeen):

Merimetso tähystyspaikallaan.
Kainaloiden tuuletusta.
Lokkipariskunta.
Uintiretkellä.

Päivän mitaan sumu hälveni ja kappas - aurinkokin tuli meitä ilahduttamaan! Perhe veneeseen ja keula kohti Haminaa. Ihan pelkkää huviajelua ja maisemien katselua, siinä ihminen lepää. Ja toki annoin kameran taas laulaa:

Aurinko paistaa.
Matkan varrelta napattu kuva.
Joutsen poikasineen.
Sininen ja valkoinen.

Niin se oli taas juhannus taputeltu tämän vuoden osalta. Selvästi huomasi, kuinka säätyyppi oli muuttumassa kesäisempään suuntaan. Juhannusviikonlopun sunnuntai olikin sitten hyvin kesäinen. Lapset polskivat meressä ja aurinko lämmitti kirkkaalta taivaalta. Lämpötila oli todella kohoamassa.

Aavan meren tuolla puolen...
Uimaleluista paras - kaivurinrenkaan sisäkumi.

Oli aika laittaa kamat kasaan ja ajella kotiin. Puolen tunnin ajomatkan päässä kotonamme odottikin sitten kosteanlämmin hellekeli, mittarissa asteita yli +25. Niin, elämä on. Ja Suomen kesä.

Mukavaa uutta viikkoa juuri Sinulle <3