Hetken irtiotto arjesta - hotelliyö Helsingissä ja rentoa oleilua

Kiireiden keskellä pienikin irtiotto kaikesta tekee ihmeitä ja auttaa taas jaksamaan.

Kuten ehkä muutamankin kerran olen saattanut mainita, niin viime aikoina on aikamoista haipakkaa paahdettu menemään. Aamulla ylös, liikkeelle, pitkä päivä, kotiin, nukkumaan ja taas kellon parkaisu ihan liian aikaisin... Oravanpyörä, joka ei pysähdy, jos sitä ei pysäytä. Tai no, pysäyttäminen on aika vaikeaa, mutta että edes hiljentäisi vähän.

Miehen kanssa hiljennettiin viime viikolla vuorokaudeksi ja täytyy myöntää, että tarpeeseen tuli. Kesäaikaan on kuukauden ensimmäisenä perjantaina Helsingin kauppatorilla vanhojen autojen kokoontuminen ja sitä suuntasimme katsomaan. Olimme niin hurjia, että ihan hotellihuoneenkin varasimme. Vaihtoehtona olisi ollut oopperaa Kaakon Kamarimusiikissa, mutta jostain syystä se ei saanut puolisolta innostunutta vastaanottoa. En ymmärrä.

Huoneen varasin Hotelli Tornista. Voisin vaikka vannoa, että varasin huoneen sieltä yläkerroksista, sellaisen, josta on näkymät Helsingin kattojen yli. Perillä sitten selvisi, että se olikin kakkoskerroksessa... No joo, aina ei voi voittaa. Hieno huone kuitenkin, parveke ja kaikki.

Ovi auki parvekkeelle.
Vessapaperin pää oli näin fiinisti taiteltu.

Sattui mukavan lämmin kesäilta, aurinko paistoi ja elämä hymyili muutenkin. Ihmettelin vaan, että missä kaikki ihmiset olivat. Aikamoisen tyhjä oli kaupunki, terassit ja ravintolat kovin hiljaisia. Liekö kaupunkilaiset lomalla jossain ihan muualla ja paikalla vain turisteja?

Oi mikä Mersu!
Onko teillä hetki aikaa puhua puusuksesta...? Sukset katolla.
Karpalokuohu Kämpin terassilla. Alkoholitonta.
Öistä Helsinkiä kuvattuna hotellin kattobaarista.

Olin ajatellut, että nukkuisin piiiitkät yöunet. Jäi vain ajattelun asteelle ja niin minä ikuinen yökukkuja löysin itseni vielä ennen kahta parvekkeelta tähystelemästä. Siinä vaiheessa katsoin parhaimmaksi poistua sisälle nukkumaan, kun nuoret miehet alkoivat sieltä alhaalta vilkutella ja vihellellä. Ikäeroa taisi olla parikymmentä vuotta...

Parvekeprinsessa...

Kaikki tietävät miten ihana on mennä valmiiseen pöytään ja kuinka erityinen on hotellin aamiainen. Sanotaan, että aamiainen on päivän tärkein ateria, mutta kuka jaksaa loihtia sen seitsemää sorttia ja puristaa appelsiininsa mehuksi samalla kun croissantit paistuvat uunissa ja puurokattila hautuu liedellä? En minä ainakaan, tuskin sinäkään. Voi sitä ruuan määrää, oli todella mistä valita. Erityisesti kiitollisuutta nostatti se, että kahvi tuotiin kannussa pöytään. Ihan parasta palvelua.

Minä olen siinä mielessä helppo nainen, vaikka muuten ehkä hankala olenkin, että minun ei tarvitse päästä ikinä tuntikausiksi shoppailemaan. Pikaisesti pyörähdin Forumissa sillä aikaa, kun mies otti aamupäivätirsat hotellissa. Olin saanut päähäni, että haluan jotain keltaista. Ei ollut helppo rasti, näkyi olleen kauppojen tarjonta eri mieltä minun mielitekojeni kanssa. Toki muutaman paidan löysin, vaikka ei etsimässäni värissä ollutkaan. Kenkiä sovittelin ostamatta mitään. Ja kaikki tuo oli reilussa puolessa tunnissa hoidettu - tehokas nainen.

Aiemman pikashoppailun lisäksi minulla oli toinenkin toive, halusin käydä kurkistamassa Stockmannin alennusmyyntiä. Taas oli reipasta menoa, sillä tuon hoidin sillä aikaa, kun isäntä istui parturissa... Ei löytynyt ihan mieleistä keltaista sieltäkään. Johtuu pitkälti myös siitä, että en oikein edes tiennyt mitä etsin. Mutta kuten monessa muussakin asiassa, niin tässäkin pätee se, että sen kyllä sitten tietää, kun sen oikean kohtaa. Muutama kesävaate tarttui mukaani ja kosmetiikkaosastolta pari huulipunaa. Uskomatonta, mutta totta - vielä on olemassa sävyjä, joita minulta ei ennestään löydy.

Loppupäivä kuluikin tiukasti miehen kainalossa, ihan vain oleskellen ja nauttien pääkaupungin kesästä. No saattoi siinä yksi olutkin mennä.

Tähtitorni. Koko oli pettymys, tuo nimittäin on aivan onnettoman pieni.
Maisemia Tähtitorninmäeltä.
Isäntäkin pääsi kuvaan. Tai siis joutui.

Seuraavana päivänä punaiset olkapäät muistuttivat auringon haitallisuudesta, äkkiä palaa herkkä hipiä. Paluu arkeen oli alkanut.

Katariina <3