Hiukset - naisen kruunu?

MInun hiukset ovat vuosien myötä muuttaneet muotoaan moneen otteeseen. Toki myös väriä, mutta se on ollut ihan itseaiheutettua. Lapsena olin pellavapää ja kesäaurinko aina vaalensi hiuksiani entisestään. On ollut lyhyttä mallia, vähän pidempää ja taas lyhyttä. Yläasteaikana värjäsin kutrejani ensimmäisen kerran, kyseessä oli värihuuhtelu - hunajanvaalea nimeltään. Sillä sai punertavan sävyn kutreihin (sekä hetkeksi lisänimen hunajapupu), kyseinen väri pikkuhiljaa haaleni pesujen myötä. Permanenttikin on koettu, mutta siitä riitti se yksi kerta.

Tällä hetkellä minulla on oma väri hiuksissani, ollut jo monen monta vuotta. Kampaajani on vakuuttanut minut siitä, että minun ei niitä pidä värjätä, koska oma värini on kauniin punertava. Olen häntä uskonut ja täytyy tunnustaa, että on ollut kyllä helpottavaa, kun ei ole tarvinnut huolehtia tyvikasvuista eikä haalenneesta väristä. Myös hiukset kiittävät, kun käsittelyt ovat jääneet vähemmälle.

Silloin kauan sitten, kun hiuksia vielä värjäsin, oli sävynä voimakas kuparinpunainen. Pidin siitä itse kovasti, tosin kaikki eivät olleet kanssani samaa mieltä. Minulla oli viitisentoista vuotta sitten vakinainen työpaikka vanhainkodissa muistihäiriöisten yksikössä. Tuolloin hiukseni olivat lyhyet ja erittäin punaiset. Aika monta kertaa sain yhden työvuoron aikana aina kuulla hiuksistani, kun eräs muistamaton oli unohtanut punakutrini ja joka ikinen kerta kun minut näki, hän pysähtyi katsomaan ja sanoi "voi kauhia miten ruma tukka tuolla on, kattokaa nyt!!"

Lapsena hiustyyppini oli taipuisa, mutta murrosiän myötä tapahtui jotain - nimittäin hiuksiini ilmestyivät luonnonkiharat! Ihanan kamalat kiharat... Naiset, joilla on piikkisuorat hiukset, toivovat aina luonnonkiharia ja me, joilla ne kiharat on, haluaisimme suorat. Kyllähän nämä minunkin kutrit suoraksi saa, mutta vaikka mitä ainetta niihin laitat, niin voit olla varma, että kostean ja tuulisen sään vallitessa tukka taipuu laineille ennen kuin kissaa ehdit sanoa. Ja se taipumus pörröisyyteen, voi itku...

Kampaajan kanssa se on vähän sama niin kuin hammaslääkärin tai gynekologin - kun löydät hyvän, pidä hänestä kiinni. Olen nyt parikymmentä vuotta asunut Virolahdella. Alkuun kävin sitkeästi kampaajalla Haminassa, hyvä kampaaja olikin. Mutta sitä mukaa kun lapsia alkoi tulla lisää ja lisää, oli pakko etsiä kampaaja lähempää ihan käytännön syistä. Olen jo monta vuotta käynyt Virojoella Joenpolven Marja-Liisalla. Mallu on taitava ja hän kouluttaa itseään jatkuvasti. Ei sellaista uutta asiaa, josta hän ei olisi tietoinen ja jota hän ei olisi opiskellut. Arvostan suuresti.

Minä olen huono asiakas kampaajalle, erittäin huono! Nimittäin asioin siellä vain pari kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä leikkauttamassa kuivat latvat pois. Viime viikolla oli taas aika laittaa kuontalo kuntoon, viitisen senttiä taisi lähteä.

Virojoen paras kampaaja, Mallu.

Mallu kertoi minulle taas alan uusista tuulista. Hiustenpidennykset/tuuhennukset tehdään nyt puuvillalangalla solmimalla. Ei siis vahoja, klipsejä  ja mitä tapoja niitä nyt onkaan. Ja mikä parasta: ei vahingoita omia hiuksia!  Pituutta minun hiuksissa riittää kyllä ja hiuksia on paljon, vaikka yksittäinen hius ohut onkin. Mieleeni jäi kytemään ajatus siitä, että laittaisimme tuonne sekaan vähän jotain väriä. Saa nähdä, vaihtoehtoja valikoimassa ainakin on:

Mago-hiusten värisuora. Sopisiko minulle vaaleat osiot omien hiusten sekaan?

Tältä kampaamoreissulta ostin hiuksille tarkoitetun, kosteuttavan naamion. Pari kertaa olen käyttänyt ja voi mahdoton miten upean pehmeät hiukset sillä saa. Nyt on tosiaan taas tukka kuosissa, jos sitten ensi vuonna seuraavan kerran.

Ja tämmöinen siitä tuli <3

Katariina <3