Ihan normipäivä - ainakin melkein

Perjantai-iltana nukahdin istuvilleni sohvalle. Samoin kävi lauantaina, viini jäi lasiin ja mies sai pidellä kainalossaan kuorsaavaa naista. Petiin kömpiessä sanoinkin, että minua ei sitten saa aamulla herättää enkä laita kelloa soimaan. Heräsin klo 8.55 puhelinsoittoon "nukutko siä vielä?" Juu en nuku. Enää. Herätyskellon luksusversio teki tehtävänsä, pyytämättä.

Takana oli yhdeksän tunnin yöunet, joten olihan se jo aika nousta uuteen päivään. Leppoisa sunnuntaiaamu, päivä vailla suurempia suunnitelmia.

Ei ollut päivä edes puolessa vielä, kun sain tiedon, että varkaat oli iskeneet. Olivat vieneet tiehöylästä akut! Höylä oli Kotkassa huilaamassa viikonlopun yli ja siellä olivat sitten pitkäkyntiset iskeneet. Sentään mitään ei olleet hajottaneet tai sotkeneet. Happamaksi kuitenkin vetää tuollainen.

Lounaaksi valmistin karjalanpaistia. Havaitsin kaupassa lanttupussit saapuneeksi ja ihan pakko oli keittää lanttu- ja porkkanalohkoja paistin kaveriksi. Laatikkoa en sentään niistä väsännyt vielä. Jos sitten lähempänä joulua.

Tässä taloudessa menee ihan mielettömästi keltaisia muistilappuja. Siis niitä liimattavia, joita voi läiskiä hyväksi katsomiinsa paikkoihin edesauttamaan muistamista. Minun piti ostaa uudet työvaatteet parille miehelle jo jokin aika sitten, en muistanut. Perjantaina unohdin asian kokonaan ja ajattelin hoitavani lauantaina. Enpä hoitanut, ei oltu tarpeeksi lätkitty niitä muistilappuja... Minut pelasti paikallisen rautakaupan kauppias Raine Hallikainen, joka tuli kesämökiltään varta vasten avaamaan liikkeensä ovet, jotta saatiin miehet vaatetettua maanantaiaamuksi. Tämä se on todellista osaamista ja asiakaspalvelua, jäi hyvä fiilis!

Dimexiä

Projekti nimeltä kesäkukkien poisto & syysistutukset on odottanut toteutusta jo useamman viikon. Tänään oli se hyvän sään aika ja sain kuin sainkin itseni pihalle hommiin.

Tämä ehkä joutaa jo pois...?
Muinaisjäänteet - minä ja kesäkukat.
Vielä on kesää jäljellä, julistaa rautapadan kukkaset.

Etupihalta ja terassilta sain kukat laitetuksi pois ja pääovelle laitettua syksyn istutukset. Portin rautapata kukoistaa siihen malliin vielä, että se saa odotella ensimmäisiin pakkasiin. Tietenkään kaikki ei kerralla valmiiksi tullut, takapihan kukkaset (siis ne mitä niistä on jäljellä) unohtuivat paikoilleen ja kynttilälyhdyt on laittamatta. Niin ja kasvihuone... Eli onhan sitä puuhaa vielä.

Aurinko paistoi niin lämpimästi, että silmät sulkien sai ajatukset kesäisiin fiiliksiin. Kaukaa kantautuneet kaihoisat kurkien huudot kuitenkin muistuttivat, että syksy on saapunut.

Pihalta löytyi vielä kukkivia perennoja. Perhoset lepattelivat syysasterin kukinnoissa ja muutama mehiläinenkin siellä pörräsi. Saa nähdä riittääkö vielä päivissä lämpöä perhosten lennellä. Tein kimpun syyskukkasista, poika teki omansa. Näin hienot niistä tuli:

Minun kimppu.
Pojan kimppu.

Ja väliin pari herkkukuvaa:

Pannari & mansikkahillo
Omenapiirakkaa

Omenapiirakka on tehty tutulla ohjeella, joka on saanut erittäin suuren suosion. Linkki ohjeeseen tulee tässä.

Ennen illan hämärtymistä kävimme Vaahterikonkankaan hallilla ajelemassa crossipyörillä ja mönkijöillä. Minäkin pääsin ajamaan, kuopus kyydissäni.

Menopeli
Neljä vanhinta poikaa ajopeliensä päällä

Minä niin tykkään valokuvata työkoneita ja kuorma-autoja. Hallilla sitä kuvattavaa materiaalia riittää. Nytkin piti päästä räpsimään, vaikka ei ollut edes kameraa mukana. Hätätapauksessa se käy kännykälläkin.

Kalustoa

Siinä puhelin kourassa kyykkiessäni alkoi kuulua hanhien kaakatusta. Ääni voimistui ja pian sain todistaa ison parven näyttävää ylilentoa. Niitä harvoja ilahduttavia asioita asuinpaikkakunnallani: keväinen arktika ja syksyiset lintujen kokoontumiset ennen lähtöä etelän suuntaan.

Hanhien ylilento
Hetki ennen auringonlaskua

Niin se vaan kääntyi iltaan tämäkin päivä. Nyt on saunottu ja tilkkanen viiniä nautittu. Kohta peitto korville ja unten maille. Edessä on uusi viikko, lokakuu jo hyvässä vauhdissa.

Katariina <3