Jäätyvän meren sinisessä syleilyssä

Käväisin katsomassa miten kesämökki talvehtii ja onko siellä kaikki kuten pitääkin. Sinänsä ajankohta oli huonoin mahdollinen, sillä pakkasta oli liki parikymmentä astetta ja hyytävä viima tunki luihin ja ytimiin aina niin lämpimistä Dimexeistä huolimatta.

Muuta huonoa ei ajoituksessa sitten ollutkaan. Mökkimme on meren rannalla ja osuimme parahiksi paikalle todistamaan meren jäätymistä. Näky oli aivan mielettömän upea! Talvisen luonnon sininen hetki kruunasi koko kauneuden, olihan aurinko juuri laskenut. Ja ei reissua ilman kameraa. Onneksi. Näytän teille kuvia tuosta hyytävän jäisestä kauneudesta, näky oli pysähdyttävä.

Meren palapeli.
Tällä biitsillä ei bikineissä maata.
Merisumua ja pilvi. Aika tsunamilta näyttää.
Kiven jäiset helmat.
Rantakoivun jäiset helmat.

Kovin kauan en tarennut näissä maisemissa viipyä, olotila oli varsin syväjäädytetty. Jäisessä sinisyydessä mieleeni tulvi Adagion sanat:

On kaikkialla lunta.

Vain kylmää, kylmää lunta.

On yhtä taivas ja maa,

muu kaikki pois katoaa.

Ei muuta jäljelle jää,

vain jää, vain jää.

Kotimatkalla auton lämmitys oli täysillä, siitä huolimatta syväjäädytys ei irroittanut otettaan ja varpaisiin koski. Mieleni olisi tehnyt kotona ottaa siivu konjakkia, lääkkeeksi ja lämmikkeeksi. En sitten kuitenkaan tohtinut, keskellä päivää. Arkikin vielä.

Katariina <3