Jännän äärellä - bloggaajan ensimmäinen julkinen esiintyminen

Tein kaupallisen yhteistyöpostauksen uudistuneena avautuneesta Kouvolan Halosesta. Postauksen pääset lukemaan tästä linkistä, siellä on myös valtava määrä kuvia katsottavaksi. He toivoivat minun vierailevan liikkeessä myös perjantaina iltapäivällä, ajatuksena oli, että minulla olisi siellä oma puheenvuoro. Tätä piti miettiä yön yli ennen kuin uskalsin lupautua, nimittäin nyt oltiin ihan ensimmäistä kertaa asialla.

Myöntävästi vastattuani alkoivat kaikki kauhukuvat tulla mieleeni. Jokainen muistaa ala-asteen ajoilta luokan edessä ääneen lukemisen, pakolliset laulukokeet ja muut hiuksianostattavan kauheat hetket. Minä, jota lapsena pyörrytti jo pelkät kuoroharjoitukset, olin nyt menossa puhumaan yksin ihmisten eteen julkiselle paikalle.

Valmistautuessani koettelemukseen lähdin liikkeelle miettimällä mitä kertoisin itsestäni ja blogistani. Päädyin käyttämään tekstissä aiemmin samana päivänä julkaistua postausta hyödyksi ja alkupuheiden jälkeen etenisin siis samalla teemalla. Suunnittelin laittavani paperille ylös apusanoja, joiden turvin pystyisin puhumaan yleisölle rennon vapautuneesti. Tämä jäi lopulta pelkästään kuvittelun asteelle. Siispä edeltävänä iltana (siis yönä) laadin koko tekstin paperille. Edelleen ajatuksena kuitenkin, että en lukisi suoraan siitä. Varoiksi kirjoitin siihen myös nimeni, jos vaikka paniikissa unohtuu...

Että sitten osaa ihminen jännittää ja hermoilla! Koko perjantaipäivän olin lähtövalmisteluja lukuunottamatta täysin kykenemätön mihinkään järjelliseen hommaan. Ja arvatkaas mitä - tietenkin aamupäivällä satoi lunta taivaan täydeltä. Minut onneksi vapautettiin siltä päivältä pyöräkuormaajahommista, miehet hoitivat lumityöt. Hyvä niin, sillä kiire siinä olisi tullut kuitenkin. Kurjaa olisi ollut lopulta Dimexeissä esiintyä. Ensimmäiset sukkahousut hajosivat jo ennen kuin ehdin edes lähteä. Onni oli, että huomasin.

Matkaa kotoa Kouvolaan kertyy 90km yhteen suuntaan ja tuon ajomatkan aikana tapahtui ihme. Nimittäin suurin jännitys hävisi. Oli tullut sille kai kiintiö täyteen. Tosin kauhistus ja hermoilu oli taas jälleen vahvasti kaverina odotellessani omaa esiintymisvuoroani. Juontajan kuulutukset pian alkavasta esityksestä nostattivat hikikarpalot otsalle.

Dj Aapeli.
Bebe-leivoksia.

Olin varannut mukaani suklaata, jolla olin tankkaamassa itseäni välttyäkseni ainakin verensokerin laskun aiheuttamalta heikotukselta, kun puhelin soi. Tukijoukkoni olivat saapuneet. Starboxin Emmin ja Samin läsnäolo ja tsemppaaminen tulivat kyllä niin tarpeeseen, he vakuuttivat, että hyvin se menee. Ja arvatkaas mitä - niin se menikin!

Tuli vuoroni mennä lavalle. Mitään pahaa ei tapahtunutkaan! En kompastunut, pyörtynyt, enkä edes pahemmin sekoillut. Lavakin kesti pystyssä. Jälkeenpäin kuvia katsellessani huomaan, että siitä paperista tuli sitten kuitenkin luettua, vaikka sen piti vain tukena olla. Siinä siis sitä kehittämisen varaa, jos joskus vielä lavalle lasketaan. Lopuksi minua vielä haastateltiin, siinä tilanteessa oli pakko selviytyä ilman valmistautumista etukäteen eikä paperistakaan voinut lukea. Suoriuduin siitäkin.

Juontajana toimi Heidi Rajala.

Näiden koettelemusten jälkeen jäin huojentuneena myymälään - yllättäen shoppailemaan... Ei ollut tarpeeksi vielä siinä toissapäiväisessä viisituntisessa. Housut ja paita sieltä mukaan lähti.

Illalla oli lasilliseni ansainnut. Jännitys vaati veronsa, nukahdin sohvalle tietokone sylissäni.

Fresitaa vaaleanpunaisesta lasista <3

Olipas jännää!

Katariina <3