Jokkista Keihäskankaalla ja keskitysleirin etsintää keskeltä korpea

Luumäen Keihäskankaan radalla ajettiin syyskuun viimeinen päivä jokkista. Kerrankin huomasin kisailmoituksen lehdestä ajoissa ja niin mekin menimme koko perheen voimin katsomaan. Varhaisin jokkismuisto minulla on lapsuudesta ihan 80-luvun alkupuolilta. Taisin olla aika pieni silloin vielä, koska mieleeni jäi vain Lankamalmin montut, pöly ja pärinä, isoveljen limsapullo sekä kaiuttimet, joista pauhasi suureen ääneen Johnny Cashin I Walk the Line.

Tietenkin matkaan tarttui sitten se pienempi objektiivi kameraan, mutta sain mielestäni kuitenkin ihan kelvollisia kuvia otettua.

Vähän tilannetta päällä, renkaat kohti taivasta.
Ihan kuin tuo takaa tuleva morjestaisi...
Hiekka lentää.
Penkan kautta.
Minä, suuri kuplavolkkarien rakastaja, katselin sydän syrjällään näitä ruttuisia palleroita. Miten ihmeessä ne raaskii kurmottaa niitä?
Pitää syödä, että jaksaa.
Ruuhkaa.
Isäntä kuvaa kännykällä.
Jos kisa jäi kesken, niin paikalta poistuttiin joko hinaamalla tai trukkipiikkien nokassa.
Kupla <3

Eiköhän tuossa ollut tarpeeksi rallikuvia yhteen postaukseen. Emme katsoneet kisoja loppuun asti, vaikka mukavaa olikin, sillä piti siirtyä seuraavaan kohteeseen. Olimme siis Luumäellä ja koska liikenteessä oltiin, niin samalla sitä kävisi yhden työasian hoitamassa Ylämaan suunnalla. Navigaattorin ohjeilla ja miehen taidoilla menimme oikoreittiä pitkin läpi Miehikkälän korven. Ja onneksi tosiaan minun ei tarvinnut siitä reitistä tietää mitään. Te tiedätte, että minun suuntavaistolla olisimme päätyneet ihan toisaalle...

Keskitysleiriä etsimässä

Joskus keskellä ei mitään saattaa mieleen putkahtaa unohduksissa olevia asioita. Niin kävi tällä reissulla. Meidän on monen monta kertaa pitänyt käydä katsomassa Miehikkälässä olevaa sota-aikaista keskitysleiriä ja joukkohautoja, mutta aina se on vaan jäänyt. Moniko tiesi, että tällainen paikka on olemassa? Luulen ettei kovinkaan moni. Historiasta sen verran, että kyseessä todellakin oli keskitysleiri, jonne vietiin 2000 ihmistä säilytettäväksi - naisia, lapsia ja vanhuksia silloisesta Neuvostoliitosta. Kyseiset ihmiset olivat jääneet sodan jalkoihin "väärälle puolelle" ja Mannerheimin käskystä heidät vangittiin. Korostan, että kyseessä ei ollut tuhoamisleiri, kuten Keski-Euroopassa oli. Laitan tuonne loppuun linkin Ylen aiheesta tekemään artikkeliin. Kannattaa lukea, se on pala meidän kaikkien historiaa.

Emme löytäneet keskitysleirin rakennusten jäänteisiin kuuluvia kivipaaseja, emmekä nähneet joukkohautojakaan, mutta muistomerkin löysimme.

Aika hyytävä tunne löytää tällainen kyltti keskeltä metsää.
Hautapaasi, jonka venäjänkielisistä teksteistä ei enää saa selvää.

Yllättävän vilkasta oli meno tuolla keskellä korpimaastoa. Näimme muutamia lenkkeilijöitä ja kyllä siellä jotkut asuivatkin, taloja oli pieniksi kyliksi asti. Salpalinja mutkitteli kivisenä esille vähän joka puolelta ja oli siellä keskellä metsää myös bunkkereita.

Bunkkerin kivistä seinää risujen keskellä.
Eränainen.

Maastossa puskapissalla kyykkiessä tuumailin, että toivottavasti en tule yllätetyksi housut kintuissa jonkun salpavaeltajan toimesta. Aika läheltä taisi liippaista, nimittäin hetken kuluttua yllättäen keskeltä ei mitään tupsahti juuri tällainen vaeltajapariskunta esiin. Olisi siinä näky ollut. Ja taas olisi saanut itseään hävetä.

Hei, minun tie!
Isäntä siinä tiluksiaan katselee... ;)
Joku oli kylvänyt näin kauniit auringonkukat, pakko oli pysähtyä kuvaamaan.

Ja viimein pääsimme Ylämaalle asti. Homma oli pikaisesti tsekattu ja sen jälkeen piti tankata. Nimittäin matkustajat. Kylmä lihapiirakka on muutes yllättävän hyvää!

Ylämaan kylätietä ja ruskaa.

Takaisin ajelimme Vaalimaan kautta. Kovin on näkynyt netissä hehkutusta, että nyt siellä rakennetaan taas kauppakeskusta. Oli uusi projekti kyseessä, joten pakko oli käydä ihan omin silmin tämä toteamassa.

Tästä se alkaa: Zsar Outlet Villagen rakentaminen!
Ja tässä seiskatien vieressä oleva surullisenkuuluisa maamerkki vuosien takaa: Vaalimaa Shopping Center - kauppakeskus, jota ei koskaan tullut.

Että katsotaan ja odotellaan. Ihan vielä en ostohousuja jalkaan laita.

Katariina <3

Tässä linkki Ylen sivuille.