Joskus sitä vaan rentoutuu ihan yllärinä - ajatuksia lauantaisaunan jälkeen

Stressin ja kiireen nollautuminen voi joskus tapahtua ihan huomaamatta. Jotain loksahtaa paikoilleen ja sitä vaan huomaa, että nyt on hyvä olla. Minulle kävi tänään niin.

Olen ollut viime aikoina todella kiireinen. Töitä ja kaikenlaisia projekteja on ollut käynnissä melkein enemmän, kuin yhden naisen päähän mahtuu. Naiset ovat tunnetusti joustavia, venyvät, mutta eivät katkea. Minäkin olen ollut oman elämäni Elastinen jo useamman viikon ajan. Ja aika väsynyt. Totta puhuen ajoittain ihan helvetin väsynyt.

Minun vapaapäivät eivät riitä kunnolla nollaamaan tilannetta. Johtuu varmasti pitkälti siitä, että niitä vapaapäiviä, siis päiviä vailla velvoitteita, ei ole. Viisi lasta, iso talo, yritys - siinä päiville täytettä ihan riittämiin. Puuhaa on.

Aamulla herätessäni tajuntaan iski salaman lailla - jess lauantai! Olisin toivonut aivotoiminnan jumittuvan siihen fiilikseen, mutta eikös mitä. Seuraava ajatus oli, että mitäs kaikkea minun tänään pitikään tehdä. Hölmö pää, mutta minkäs teet. Niin siinä sitten vielä unihiekkaa silmissäni luettelin mielessäni tekemättömiä hommia. Juu siivota täytyy, pyykkiä, kauppareissu, ruuanlaittoa, kesän eka raparperipiirakka, parin tuuman paksuudelta paperihommia, blogihommia, valokuvausreissu olisi kiva, mökillä voisi käydä, pihaa pitää siistiä, pensaita leikata ja ikkunatkin vielä pesemättä... Vähemmästäkin verenpaine nousee ja alkaa ahdistaa.

Niin suoritin päivääni, vaikka ei mistään oikein mitään tuntunut tulevan. Päivä kääntyi jo kohti iltaa ja päätin, että hitot pihahommista, ehtii ne muulloinkin. Syksymmällä sitten. Laitoin grillin kuumenemaan. Pakko kehua, että oli ihan eka kerta kun syttyi hiilet ensimmäisestä tulitikusta. Voi olla, että jotain on siis opittu. Tai sitten se oli vain tuuria. Veikkaan jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Grillin kuumentuessa alkoi jotain tapahtua minussa itsessäni. Laitoin musiikit soimaan matkakaiuttimen kautta terassille, Aviciita tietenkin. Grillaus onnistui sekin tuurilla. Ensimmäistä kertaa pekonit olivat jotain muuta, kuin karrelle palaneita korppuja. Nautin grilliherkut ranskalaisten perunoiden kera terassilla. Ilta-aurinko paistoi, hyvin tarkeni hihattomassa paidassa ja hameessa. Otin oluen.

Vilpoisan oluttölkin kylmässä seurassa katselin merelle ja kuuntelin, kuinka Avicii lauloi: "One day you'll leave this world behind, so live a life you will remember..." Sillä hetkellä haistatin pitkät tekemättömille hommille. Tuumasin, että nyt on lauantai ja tämä saa myös tuntua siltä. Työt ei tekemällä lopu, mutta minä itse lopun, jos en välillä hiljennä ja tee juuri sitä mitä haluan. Ja sillä hetkellä en todellakaan halunnut tehdä yhtään mitään.

Niin minä jatkoin istuskelua ja ajattelin pelkästään mukavia juttuja. Luin myös viime viikolla ilmestyneen Annan - kas kun en ollut sitä aikaisemmin vielä ehtinyt. Jospa uusimman saisi luettua ennen seuraavan tipahtamista postilaatikkoon. Huomasin, että minulla oli todella hyvä olla. Tuli ihan sellainen lauantaifiilis. Olin hurja ja otin vielä lasin kuohuvaa. Kippis minulle itselleni, hyvälle ja rennolle ololle sekä tulevalle kesälle.

Välillä tapahtuu se ihme, että hyvä fiilis tulee ihan puun takaa. Tänään tuo puu taisi olla kirsikka.

Katariina <3