Jouluviikon jännitysnäytelmä

Se alkoi sunnuntain ja maanantain välisenä yönä pian sen jälkeen, kun vuorokausi oli vaihtunut ja jouluviikko alkanut. Oksennustauti.

Herätys oli vähemmän miellyttävä, kun yksi lapsista tuli kertomaan oksentaneensa. Positiivista tässä on se, että hän ehti vessaan ja osumatarkkuuskin oli melkein kohdillaan: siivottava lammikko odotti vessanpöntön vieressä.

Kummasti siinä unet karisee ja ajatus kirkastuu. Nimittäin aloin välittömästi laskea päiviä siihen, kun tauti on itänyt ja seuraava sairastuu. Mielessäni ajatus joulunpyhien viettämisestä mahdollisesti vessanpönttöä halaten ja norjan alkeita karjahdellen. Suurperheessä oksennustauti ei ole ihan piece of cake, vaikka tavallinen kulkutauti onkin. Mietin myös mitä kaikkea minulla oli tekemättä, lopputuloksena sen tosiasian valkeneminen, että hommaa riitti yhdelle naiselle liiankin kanssa. Laitoin kaiken toivoni maanantain ja tiistain harteille, kahdessa päivässä piti saada valmiiksi se, minkä tekemiseen olin ajatellut kuluvan viisi päivää. Jäisi sitten minulle itsellekin aikaa muutama päivä sairastaa ennen joulua.

Maanantaina paistoin pullia vielä kymmeneltä illalla. Kinkun olin ottanut aamulla jääkaappiin sulamaan. Mielessäni kävi muutamiakin kertoja ajatus, että kukahan kaiken syö, jos tauti iskee koko porukkaan. Tiistaina paistoin jättisatsin piparkakkuja, ne ainakin säilyisivät purkissa vaikka juhannukseen asti.

Keskiviikon kohdalla aloin olla jo varovaisen toiveikas, sillä uusia sairastuneita ei edelleenkään ollut ilmaantunut ja sen ainoan sairastuneenkin tauti oli mennyt muutamassa tunnissa ohi. Paljon oli edelleen hommia tekemättä ja keittiössä odottavan viikaamattoman pyykkikasan päällä olisi voinut harrastaa vuorikiipeilyä. Lahjatkin kaikki vielä kääreitä vailla, osa postissa. Illalla oli koulun joulujuhla, siitäkin selvittiin Enkeli taivaan kajahtaessa kauniisti ilmoille. Lasten käydessä nukkumaan urakoin vielä taatelikakun ja painuin ulkovarastoon paketoimaan. Meni aika myöhäiseen ja unet jäivät vähälle.

Torstaiaamu koitti ja edelleen kaikki vielä terveenä. Varovaisesti uskallan jo huokaista tässä vaiheessa, ihan kevyesti henkäisten. Voisiko olla, että se ei tullutkaan? Lapset vielä hakevat todistukset koululta ja loma voi alkaa. Tänään tehdään joulusiivous ihan kaiken uhallakin ja vaihdetaan puhtaat matot lattialle.

Tätä viimeistä kappaletta kirjoittaessa on perjantai. Tai oikeastaan vuorokausi on vaihtunut jo ja on jouluaatto. Päivällä tein satsin vaaleita pipareita, lohimoussea sekä glögikakun ja kinkkukin on nyt paistettu. Edelleenkin yrjö pysyttelee piilossa tai sitten se mokoma vain odottaa sopivaa hetkeä, jolloin iskeä. Kutsumaton vieras, jota kukaan ei halua etenkään joulua kanssaan juhlimaan. Entäs se pyykkivuori? Siellä se on edelleen keittiössä. Huokaus.

Katariina <3