Joutsenen hätä sai poliisit paikalle

Kevät on mahtava vuodenaika, kun lumien sulamisen myötä luonto heräilee ja muuttolinnut palaavat takaisin aloittaen vimmatun pesänrakennuksen. Intohimoinen valokuvaaja tykkää, on suorastaan liekeissä, sillä kuvattavaa taas riittää. Ostin viime syksynä kameraan uuden objektiivin, piiiiitkän sellaisen. Kyseessä Tamronin putki, jolla kokoa 150-600mm. Talven se keräsi laatikossa voimia ja vasta nyt olen päässyt toden teolla kokeilemaan minkälaisia kuvia sillä saa otetuksi.

Haminassa Lupinlahdella on hyvä paikka tähystellä joutsenia ja siellä tuli viikonloppuna käytyä molempina päivinä. Lauantaina oli harmaata ja sateista. Joutsenet olivat sen verran kauempana, että sain tyytyä muihin lintuihin. Sunnuntaina ei satanut, tosin harmaatahan se oli silloinkin. Nyt kuitenkin joutsenia lipui ihan siinä lintutornin kupeessa. Mikäpä oli kuvatessa.

Pinkki Dimex ei välttämättä ole se kaikista huomaamattomin kuvausvaate.

Minä en valokuvauksen huumassa mitään tajunnut, mutta poikani huomasi, että yhdellä joutsenista oli hätä. Raukka oli sotkeutunut siimaan. Sitä oli nokan ja jalan ympärillä. Sitä en tiedä menikö sitä mahaankin - pelkäsin, että oli samanlainen harakka kuin minäkin ja kiiltävään mieltyneenä mennyt nielaisemaan uistimen. Moneen otteeseen yritti turhaan pyristellä siimasta irti ja uiskenteli siinä ihmisten lähettyvillä - kuin apua pyytäen. Osa seuraavista kuvista on poikani ottamia.

Siima näyttää tulevan joutsenen suusta ja on kietoutunut nokan ympärille.
Epätoivo! Kuva: Kasperi Hostikka
Joutsen yrittää rapsuttamalla vapautua kahleistaan. Kuva: Kasperi Hostikka

Lintutornissa oli useita harrastukseen vihkiytyneitä lintubongaajia kiikareineen, kuuluivat puhuvan kyseisestä joutsenesta. Ei tiedetty pääseekö edes lentämään. Kovin surkealta vaikutti tuon uljaan linnun tulevaisuus. En voi ymmärtää miksi kukaan ei kuitenkaan tehnyt asialle mitään, pelkkä taivastelu ei riitä. Miksei kukaan soittanut linnulle apua? Luulisi lintuharrastajan ymmärtävän, mutta ei.

Minä en  voinut sivuuttaa linnun hätää, soitin apua. Ensin Pyhtään eläinhoitolaan kysyäkseni neuvoja ja sen jälkeen hätäkeskukseen. Siellä ottivat asian vastaan ja antoivat tehtävän poliisille. Jäimme paikalle odottamaan virkavallan saapumista. Se oli kuulkaas viisi minuuttia ja maija karautti parkkipaikalle.

Kuva: Kasperi Hostikka
Kuva: Kasperi Hostikka

Meillä oli näyttää kamerasta todistusaineistoa siimasta nokan ympärillä ja pian myös havaitsimme tuon reppanan kaislojen takana. Toinen poliiseista lähti hakemaan kiikareita autosta ja me zoomailimme kameralla joutsenta. Samalla tuli vaihdettua muutama sana poliisin nykytilanteesta, onhan Haminan asema lakkautettu ja poliisit siirtyneet kaikki Kotkaan. Kummasti virkavallan läsnäolo saa uteliaita paikalle ja ohiajavat autot hiljentämään ikkunat täynnä naamoja. Tiedonjanoinen on ihmisen luonne.

Kiikarointia. Kuva: Kasperi Hostikka

Seurasimme voimattomina joutsenen taistelua ja pään ravistelua. Poliisit miettivät pelastuslaitoksen kutsumista apuun. Olisihan tuon poloisen varmasti kumiveneen avulla saanut autetuksi vapaaksi kahleistaan ja sen jälkeen tarvittaessa toimitettua Pyhtäälle hoitoon. Uimaan meistä ei kukaan halunnut mennä.

Viimeisin ja kaikista voimakkain ravistelu tuotti ehkä tulosta. Heistä näytti siltä, että siima olisi jollakin tavoin irronnut. Joutsen lipui väsyneenä eteemme, asetti päänsä siipien suojaan ja lepäsi hiljaa vedessä kelluen. Vaikuttava näky. Poliisit totesivat, että ehkä se nyt pärjää ja lopettivat tehtävän. Lähtiessään toivottivat tsemppiä joutsenelle.

Väsynyt taistelija.

Minulle jäi tästä aika surullinen olo. Pahoin pelkään, että joutsen ei pärjää ja hätä sillä on edelleen. Tein kuitenkin kaiken sen minkä voin ja hiljaa mielessäni toivotan tsemppiä minäkin tuolle linnuista kauneimmalle.

Katariina <3