Kaakon Kamarimusiikki - pillit pussissa tältä vuodelta. Miten meni?

Kaakon Kamarimusiikki on taputeltu tältä vuodelta jo hyvän aikaa sitten. Pillit on pussissa ja soittimet koteloissaan. Piipahdetaan vielä kerran tunnelmiin tai oikeastaan käydään kurkkaamassa kulisseihin. Sitä ei nimittäin tällainen tavallinen konserttikävijä arvaakaan miten paljon työtä ja valmisteluja tapahtuman järjestäminen vaatii. Yleisö näkee ainoastaan sen korviahivelevän konserttituokion ja tyynen rauhallisina hymyilevät puuhanaiset. Todellisuudessa he ovat juuri hetkeä ennen kiireellä hakeneet toisaalle unohtuneet kamat, samalla miettien miten järjestävät aikataulut niin, että soittajat ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Hikikarpalot on kuivattu siinä pihalla, juuri ennen tilaisuuden alkua.

Anu-Leena Lintunen ja Siru Ahopelto.

Kulissien taakse jää se kaikki kiire ja ne miljoona asiaa. Siellä kävi muuten melkoinen kuhina, aikaa hallittiin "lukujärjestyksen" avulla. Siitä pystyi sitten kiireinen nainen tarkistamaan missä piti jo vartti sitten olla.

Iloinen mylläkkä, etualalla "lukujärjestyksiä".
Koskaan ei tiedä milloin tarvitaan jatkojohtoa.
Festivaalijärjestäjän selviytymispakkaus - meisseleitä, mattoveitsi ja siimaa...
Pussi pullollaan oheistuotteita.
Kasa nuottitelineitä.

Kaikkiin ongelmiin ei ole valmista ratkaisua, silloin täytyy soveltaa tai jopa keksia jotain ihan uutta:

Kuka tietää mikä se tämä on? Minä en tiennyt.

Tiedättekö sellon? En tarkoita nyt sitä kauppakeskusta vaan soitinta. Siinä on alapuolella sellainen pitkä piikki, jonka varassa soitin lepää. Ja koska konserttipaikat olivat vaihtelevia alustaltaan, jopa ulkona, niin maahan se piikki uppoaa tai luiskahtaa koko sello hyppysistä liukkaalla lattialla. Tähänkin ongelmaan keksittiin ratkaisu: käsityönä valmistettu, puinen soittoalusta, jossa on reikiä sitä piikkiä varten. Tämä kyseinen tuote on siis tuo tuossa yläpuolella olevassa kuvassa.

Siru näyttää soittamisen mallia, vain sello puuttuu.

Ruokahuollon täytyy toimia, oltiin sitten missä tahansa. Kuulin, että hapanvelliä on tarjottu soittajille joka vuosi. Aina ovat syöneet, kohteliasta sakkia siis. Hapanvelli on virolahtelainen perinneruoka, joka jakaa mielipiteet kahtia - siitä joko tykkää tai sitten ei. Onneksi sitä on tarjolla ainoastaan yhdellä aterialla... Laitan tuonne loppuun linkin, niin voitte katsoa mistä on kysymys.

Miten supernaiset onnistuivat tänä vuonna? (oli siellä kaksi miestäkin joukossa: taiteellinen johtaja Jukka Merjanen sekä Ande Niemi Suomen kansallisoopperasta). Erittäin hyvin, sillä konsertit ja oheistapahtumat keräsivät yhteensä 1700 vierasta. Tämä oli uusi ennätys! Ja kasvusuunta on nousujohteinen, sillä ennätykset on lyöty rikki vuodesta toiseen. Oikealla tiellä siis ollaan.

Seuraavan festivaalin suunnittelutyö on jo alkanut. Kaakon Kamarimusiikki järjestetään seuraavan kerran 3.-8. heinäkuuta 2018. Meinasin kutsua itseni mukaan - tulethan sinäkin!

Näin se homma toimii!

Tässä linkit aiempiin Kaakon Kamarimusiikkia käsitteleviin postauksiin: klik, klik ja klik. Hapanvelliin pääset tutustumaan tästä.

Katariina <3