Karkumatkalla konttorista eli aamun valokuvausreissun otoksia

Monesti se iskee aamulla ihan tuosta vaan. Se fiilis, että nyt pitää päästä valokuvaamaan. Siis NYT eikä kohta. Kimmokkeeksi riittää selkeä taivas, jolloin toiveena on upean auringonnousun ikuistaminen tai vähän pilvisempikin versio, sillä silloin taivas värittyy erilaisista sävyistä hetkeksi. Tänään oli melko pilvistä, mutta täysin tyyntä ja sateetonta - se tietää upeita heijastuksia veteen. Päätös syntyi puolessa sekunnissa, että nyt.

Olen onnellisessa asemassa näiden äkkilähtöjeni kanssa, sillä työskentelen useimmiten kotoa käsin. Jos mitään sellaista ei ole juuri näppäimistöllä, mikä vaatisi välitöntä hoitamista, niin minä olen vapaa menemään ja kikkailemaan ajankäyttöni kanssa. Kunhan vain puhelimella olen koko ajan tavoitettavissa (ja voi kyllä se soi tämänkin kuvaussession aikana muutaman kerran). Tosin tarkoittaa myös sitä, että monesti tulee kikkailtua sitten myös  alkuyön tunteina kotona. Tietokoneen ääressä siis. Niitä töitä. Se on sitä yrittäjän vapautta.

Mutta niihin kuviin ja tunnelmiin. Kuvauskohteena Virolahden rannat.

Ukkosaari

Santaniemi

Ei näkynyt aurinkoa, vaikka auringonnousun aikaan toiveikkaana liikkeellä olinkin. Oli siellä muitakin. Nimittäin kalastajat olivat täydessä touhussa. En tiedä miksi niitä kaloja pitää aamuvarhaisella saalistaa, mutta siellä oli miestä enemmänkin vonkaleen perässä. Eivät sentään pilkillä vielä olleet, vaikka ohut jääriite merenpintaa jo peittikin. Eikös se jotenkin niin mene, että viisi senttiä jäätä kantaa miehen ja kaksi senttiä pilkkimiehen...

Yllättävän hyvin kantautuvat äänet vedenpintaa pitkin. Kaukaa veneestä kuului, että "Hyvät vehkeet pitää olla!" Olen ihan samaa mieltä.

Katariina <3