Kauhunhetkiä moottoritiellä - vastaantulija!??

Kävin torstaina Habitare -messuilla. Kyseessä on sisustusmessut, halusin lähteä sinne haistelemaan uusia tuulia ja katsastamaan syksyn uutuuksia. Oli ensimmäinen kerta minulle, jotenkin on aina nämä messut menneet minulta ohi.

Matkaan lähdin niin tutunoloisen sään vallitessa, vuorotellen vedin aurinkolaseja silmille ja lasinpyyhkijöitä täysille. No, tähän olemme jo tottuneet. Kohteena Helsinki ja Messukeskus, mutta ensin työmaan kautta - siis ensitähtäys Herttoniemeen. Sanomattakin selvää, että apuna oli puhelimen navigaattori. Muuten ei suuntavaistoton perille löydä, paitsi ehkä vahingossa.

Jonkin matkaa ennen Markkinamäen tunnelia huomasin, että valotauluissa vaihtui nopeusrajoitus 60 km/h. Ehdin ajatella, että kappas kun sattui juuri kohdalle että pääsin näkemään vaihtumisen, mielessäni mietin, että varmaan jotain tietyöhommia edellä alkamassa. Nopeusmerkkien vieressä oli isompi opaste, johon ravähti teksti VASTAANTULIJA! Paniikki ja kauhu oli tosiasia. Minä sekä kanssa-autoilijat hiljensimme ja odottelimme mitä tapahtuisi.

Koska kyseessä on moottoritie, on siellä myös nopeudet toista luokkaa kylätiehen verrattuna. Tuumin, että jos sieltä joku vastaan tulee, niin se saattaa tosiaan posottaa sieltä sataakahtakymppiä tulemaan. Mielessä kävi myös itsemurhakuski sekä viime aikojen tapahtumien johdosta väkisin myös terroristit. Kun oikein pelästyy, sitä alkaa pohtia kaikkia mahdollisia ja mahdottomia vaihtoehtoja. Kauhuissani soitin puhelun. Ajattelin, jos jotain kohta tapahtuisi, olisi se sitten minun viimeinen puheluni. Soitin sille tärkeimmälle eli miehelleni, joka vastattuaan sai ensimmäisenä korvaansa parahduksen "Nyt minua pelottaa!!" Markkinamäen tunneli lähestyi ja oli tehtävä päätös jatkaako eteenpäin. Samalla hetkellä takaani onneksi tuli maanteiden ritari eli iso rekka perävaunuineen. Totesimme, että sen perässä olisi turvallista ajella tunneliin. No eipä sielläkään ollut mitään eikä ketään, nopeusrajoituskin näytti taas normaalia. Poistuin seuraavasta rampista vetämään henkeä.

Oli pakko pirauttaa Tienkäyttäjän linjalle, sekin oli muutes minulle ihan eka kerta - toisethan soittelevat sinne kuten teinit aikoinaan Juttuluuriin... Ystävällisellä keskuksenhoitajalla ei ollut tietoa tapahtumasta. Kuulemma ne tunnelien anturit reagoivat automaattisesti liikkeeseen ja joskus äärimmäisen harvoin tekevät väärän hälytyksen. Sattuipa sitten se väärän hälytyksen hetki juuri minun kohdalleni. Parempi kuitenkin se väärä, ei tullut kuin henkinen kolaus.

Tänään aamulla ajelin Kotkan suunnalle. Karhulan kanjonin kohdalla nopeusrajoitus laski ja tien yläpuolella olevassa valotaulussa loisti tekstiä. Ajattelin, että joko taas... Tällä kertaa siinä luki "Jumalniemi! Rikkinäinen ajoneuvo" Ja kyllä, kilometri eteenpäin ja poliisin siniset valot vilkkuivat tiellä. Siellä oli siirtopuuhat menossa. Hienoa se on tuo tekniikka silloin kun se toimii ja aika säpsähdyttävää silloin kun se ei toimi.

Palataan vielä siihen minun viimeiseen puheluuni. Mitä olisin sanonut miehelleni, jos tiukka paikka olisi tullut ja olisi ollut henki tai terveys vakavasti uhattuna? Olisin pyytänyt häneltä anteeksi sitä, että olen ollut välillä ihan kamala ja olisin sanonut, että rakastan. Lauseet, jotka pitäisi muistaa sanoa myös silloin, kun kaikki on hyvin.

Katariina <3