Keskellä juhlavalmisteluja

Huh huh, mitä päiviä tässä on ollut. Eilen aloitin ihan toden teolla valmistelut sunnuntaina olevia rippijuhlia varten. Tein raparperipiirasta ja suklaahyydykekakun. Tänään leivontahommat on jatkuneet kakkupohjan tekemisellä, kahvikakku, poropiiras, gluteenittomat tarjottavat. Lihapullia on jo yli 300kpl valmiina, eivät ainakaan kesken lopu.

Näissä merkeissä tänään...

Kaupasta olen roudannut kärrytolkulla tavaraa. Ja vielä pitäisi hakea, eihän kaikkea voi kerralla muistaa - eikä edes toisella (eikä välillä kolmannellakaan). Muistilapusta viivaan yli hoidettuja asioita ja ostettua tarvikkeita. Samalla lisään loppuun uusia...

Huomiselle päivälle jää kakun täyttäminen, salaatin esivalmistelut, pöytien laittamiset, astioiden esille laitto ja ties mitä. Ai niin ja kukat! Sunnuntaiaamulle ei voi jättää yhtään mitään, muuten ei ehditä kirkkoon ajoissa. Niin ja apua! Meillä EI OLE VIELÄ SIIVOTTU. IIIIK!!!! Onneksi mies on apuna, häneltä se käy rivakasti ja hän on huomattavasti järjestelmällisempi kun minä.

Poropiirakka

Pahimpina epätoivon hetkinä, siis silloin, kun tuntuu ettei tästä valmista tule, olen tarttunut puhelimeen. Olen soittanut äidilleni. Kuten tiedätte, äidit ovat viisaita. Hän on nostanut minua ylös epätoivon suosta ja taas on jaksanut puuhata. Äitini myöskin auttaa valmisteluissa, onneksi. Hän tekee osan salaateista, aamulla tuli kotikaljalähetys isäni kuljettamana. Kiitos! <3

Aina ei voi voittaa. Kakku, joka yleensä aina onnistuu...

Kello tulee pian kuusi illalla. Tälle päivälle on vielä kauppareissu, lihapullien tekoa, hopeiden kiillotusta ja poikien hiustenleikkuuta. Ja ne lukuisat pikkuhommat, jotka nyt olen autuaasti unohtanut. Voi mennä aika myöhään...

Kun työt on tehty, otan lasin kuohuvaa. Sen olen ansainnut. Ja vaikka en olisikaan ansainnut, otan silti.

Katariina