Kovan päivän ilta

Että voi ihminen olla väsynyt, kuitti, poikki, rätti ja puhki. Väsynyt, mutta onnellinen.

Rippijuhlat on nyt takana ja niistä selvittiin hienosti. Kaikki vieraat pääsivät tulemaan paikalle ja tunnelma oli lämpimän kodikas. Kirkkoonkin ehdimme ajoissa, vaikka täpärällä olikin. Nyt kuulin miehenikin suusta, että "voitais myö kyllä edes joskus olla jossain hyvissä ajoin perillä..." Niin voitaisiin, olen ihan samaa mieltä.

Kirkossa minulla oli oma kamera mukana, muutaman kuvan sain napsaistua. Kotona juhlissa meillä olikin valokuvaaja paikalla. Voin suositella tätä kaikille, jää yksi stressinaihe vähemmälle ja taatusti tulee ainakin kaikki ikuistettua. Palaan tähän asiaan myöhemmin ja laitan kuvia, kunhan saan muistitikun kuvaajalta. Samoin tulen tekemään myöhemmin vielä juhlista postauksen, jossa on kerrottu tarjoilusta sekä esittelen kuvaajan otoksia. Nyt ei jaksa edes kissaa sanoa.

Loppuun muutama kuva:

Siivousta juhlien aattona. Hymyilevä naama on hämäystä.
Mansikoiden saaminen aiheutti sydämen tykytyksiä. Onneksi tuttu viljelijä pelasti tilanteen.
Kahvipöydän kukka-asetelma.
Olohuoneen kukka-asetelma.

Ja nyt tämä nainen kömpii ukkokullan kainaloon nukkumaan. Viime yönä unet jäi viiteen tuntiin ja se kyllä tuntuu ihan koko kropassa tässä vaiheessa vuorokautta. Ja aamulla en kyllä laita kelloa soimaan!

Voikaa hyvin <3

Katariina